Oivalla olennainen. Nuo sanat ovat puhutelleet minua viime päivinä. Ajatteluprosessi lähti Coaching Finland 2011 -tilaisuudesta 19.8, jossa lähes sata suomalaista ammatticoachia kokoontui pohtimaan olennaisuuden ydintä. Suomen Coaching-yhdistyksen lipun alla järjestetty tilaisuus oli täynnä intohimoisia keskusteluja, vaikuttavia kohtaamisia, uusia oivalluksia ja ennen kaikkea keskittymistä olennaiseen.
Vapaaehtoisvoimin järjestetyn tilaisuuden päävastuullisena vetäjänä, vuodesta 2008 alkaen, minulla on ollut etuoikeus olla näkemässä läheltä, mitä parhaimmillaan yhteistyöstä voi syntyä. Onnistumisen edellytyksenä ovat:
- Näe toinen!
Emerituspiispa John Vikström oli konferenssin pääpuhujana. Hän valotti kauniisti alustuksessaan ihmisyyden ydintä. Mieleen jäi elämään, miten tärkeää on saada tulla nähdyksi, omana itsenään. Mitä enemmän esimiehet organisaatiossa, vanhemmat perheissä tai työryhmät yhdistyksissä tai järjestöissä panostavat rinnalla kulkijan näkemiseen, ollaan olennaisuuden lähteellä. - Älä pönötä!
Kun yhteiselle oivallusmatkalle luodaan olosuhteet, jossa ei tarvitse tehosuorittaa, näyttää toisille ylivertaisuutta tai pyrkiä olemaan enemmän kuin todellisuudessa on, alkaa tapahtua ihmeitä. Syntyy oivalluksia, yhteisen keskustelun tuloksena. Oivallukset tapahtuvat pönöttämättä, ihan tavallisena, rentona ja tavallisena tallaajana. Mitä enemmän tuota tavallista ihmisyyttä on näkyvissä, sitä enemmän kukin uskaltaa olla oma itsensä. - Kiitä ja kannusta
Arjen vuorovaikutustilanteissa toisten kiittäminen ja kannustaminen jää usein tekemättä. Huomio on toisissa asioissa, aina muka tärkeimmissä. Jos kiitos ja kannustus eivät ole aktiivisesti mielessä, mielen täytettä kyllä piisaa muualta. Se, mihin mieli keskittyy, se vahvistuu. Jos tuon jo hyvin yleisesti tunnetun viestin mukaan alkaisi myös elää, miltähän maailma silloin näyttäisi?
Yhteistyön ydin ja olennainen on aina läsnä, niin arjessa kuin vapaa-ajallakin. Onnistunut konferenssin rakentaminen, esimies-alaiskeskustelu, coaching-sessio tai maanantaiaamun palaveri – tai mikä tahansa arjen vuorovaikutustilanne. Edellä mainitut kolme oivallusta ohjaavat: Näe toinen sellaisena kuin hän on. Älä pönötä, ole rento. Keskity näkemään hänessä olevat vahvuudet ja onnistumiset – sanomalla ne myös ääneen.
1 comment
Marjo-Riitta says:
Tammikuu 24, 2012
Ensivaikutelma ja projektio ovat tärkeitä teemoja. Itse en usko ihmisten ensivaikutelmaan, mutta olen oppinut, että monelle se on yksi tärkeimmistä maamerkeistä. Siihen uskotaan, että oma kokemus toisen tavasta olla ja toimia kertoo enemmän kuin mitä ihminen todellisuudessa ajattelee ja miten hän näkee maailman.
Projektio on vieläkin haastavampi ilmiö. Miksi? No, siksi että…
Projektiolla tarkoitetaan omaa taipumusta heijastaa omia tunteitaan, pelkojaan, toiveitaan ja muita itsessä torjuttuja asioita toisiin. Projektioita on erilaisia. Rakastuessa projisoidaan toiseen arvokkaina pidettäviä ominaisuuksia ja konfliktitilanteessa ikävinä ja sopimattomina pidettäviä ominaisuuksia.
Projektioilla on vahvuusasteita. Tämä on hyvä testata itsella ja toisilla:
1. katselemme maailmaa oman tunteen ja mielialan kautta.
2. hyväksymme ihmiset, jotka ovat samanlaisia kuin itse olemme.
3. Heijastamme toiseen ominaisuuden, joka on meissä itsessämme. Joustamattomuus, epäluotettavuus.
Miten tästä päästään hyvään yhteistyöhön? Siis, jos nämä negatiiviset ensivaikutelmat ja projektiot jylläävät? Yhdistävät asiat: yhteiset arvot, tavoitteet, ihanteet tai tarpeet. Tutustuminen toiseen ja aito kiinnostus toisesta on yhteistyön menestyksen avain.