Kuin usein pysähdytte pohtimaan, kuinka hyvin teillä hyödynnetään teknisillä järjestelmillä kerättyä palautetta? Oman kokemuksen mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme opittu paljon ja tällä hetkellä niitä osataan käsitellä jo monessa paikassa fiksusti – yhdessä!
Uuden työn aloittaminen, täysin uudessa toimenkuvassa, uusien ihmisten ja uusien haasteiden parissa, on mitä suurimmassa määrin Uuden äärellä olemista. Itse olen juuri nyt siinä hetkessä, kun sisäistän pää sauhuten prosesseja ja käytäntöjä, joita muut kanssani työskentelevät käyttävät jo tottuneesti ja intuitiivisesti.
Oma käsitykseni ja kokemukseni hyvästä tiimityöstä on kokenut systeemisyyden hahmottamisen myötä jättimäisen harppauksen, sillä olenhan yksinyrittäjyys-taustani vuoksi tehnyt hyvin paljon ”yksin puurrettavaa” työtä ja jopa liiaksi tottunut katsomaan vain sitä, mitä edessäni on nyt, miettimättä sen enempää. Mutta kun systeemisyyden oikein ymmärtää, niin sitä alkaa löytämään ihan joka hetkestä, työstä ja projektista jne eli oma työarki alkaa helpottumaan.
On tärkeää ymmärtää, että olemme ihmisinä erilaisia ja eri elämäntilanteessa, ja että me innostumme eri asioista. Oppikaamme arvostamaan yksilöllisiä eroavaisuuksiamme!
Pelkoa voi ilmetä esimerkiksi töissä, uuden oppimisessa, ihmissuhteissa tai jopa henkilökohtaisissa tavoitteissa. Pelko epäonnistumisesta voi aiheuttaa ahdistusta, stressiä ja siten estää usein ihmisiä ottamasta riskejä tai yrittämästä uusia asioita.
Jokaisella valinnalla on vaikutus, joten kannattaa oppia tiedostamaan miten itse vaikuttaa toisiin. Tässä onkin yksi arjen tarina systeemisyydestä ja sen vaikutuksista.
Johtamisen ja työyhteisöjen kehittäjänä kohtaan lähes päivittäin tilanteita, joissa keskustelun osapuolet alkavat nokitella, selitellä tai puolustella omia tekemisiään. Suu ei pysy kiinni, vaan tilanteessa on pakko kommentoida ja saada sanottua oma tärkeäksi koettu viesti. Miksi kannattaisi välillä pitää suu vaan kiinni?
Valmennettavana oleminen on mielenkiintoista, antoisaa ja opettavaista. Uuden oppiminen, uusien näkökulmien kuuleminen, palaute ja niistä muodostuva ajatustyö on kiehtovaa sekä kasvattavaa.
Valmentava tiimin johtajuus on erityisesti yhdessäohjautuvuutta - jossa tehdään tiimin yhteistä työtä ja opitaan siitä yhdessä. Mitä eroa sitten on itseohjautuvuudella ja yhdessäohjautuvuudella? Kuuntele, kun johdon valmentajamme Anna Lönnroth kertoo mistä on kyse.
Joukkue muodostuu yksilöistä, jotka työskentelevät yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Ei siis auta, vaikka kasassa olisi monta taitavaa yksilöä, jos nämä yksilöt eivät muodosta yhteenkuuluvaa tiimiä.
Yrityksissä panostetaan paljon esihenkilötaitojen kehittämiseen, järjestetään koulutuksia, jaetaan tietoa ja luodaan toimintaa tukevia malleja ja ohjeistuksia. Miksi koulutukseen käytetyt investoinnit kuitenkin usein näkyvät vain kulueränä tuloslaskelmassa, vailla todellista vaikutusta käytännön toimintatapoihin?
Konfliktikompetenssi on kykyä tuoda vaikeita asioita rakentavasti käsittelyyn siten, että tapahtuisi osapuolten vuoroon vaikuttamista. Arkikielellä konfliktikompetenssi on sivistynyttä ja rakentavaa riitelyä, jossa osapuolilla on kykyä sietää epämiellyttävää olotilaa.
Tiimityökin on toteutettavissa, kunhan vain ensin ymmärtäisimme mitä se on. Organisaatiossa oletetaan, että kun ilmoitetaan, että nyt teemme tiimityötä, niin ihmiset alkavat sitä toteuttamaan.
Tiimeissä esiintyy monenlaisia haasteita, jotka lähes aina liittyvät syvimmiltään ja yksinomaan ihmisten erilaisuuteen. Meillä kaikilla on omat lapsuuden ja eletyn elämän kautta juurtuneet tapamme kommunikoida muiden kanssa ja reagoida ympäristöömme. Erilaisuus ei ole kuitenkaan huono asia tai este hyvälle ja tuottavalle tiimityölle.
Huipputiimiksi ei tulla sattumalta. Joukkueena toimiminen edellyttää määrätietoista työtä, jossa tiimi joutuu käymään läpi myös epämieluisia ja vaikeita asioita. Mikä rooli tiimicoachilla on huipputiimiksi kasvamisen kanssa?
Tiimicoaching on vahvistumassa yhdeksi vaikuttavimmista tiimien kehittämismenetelmistä. Se on myös yksi nopeimmin kasvavista coachingin aloista tällä hetkellä.
Melkein jokaisessa työkuviossa, jonka haasteista kuulen avauduttavan, on sama ongelma läsnä: johdon sanotaan vaativan liikaa, joka toisinaan sitten stressaa, vie yöunia ja vie hyvää mieltä pois vapaa-ajallakin. Miten tästä oravanpyörästä pääsisi pois?
Aloitin palautteenannon noin 5 vuotta sitten ja tie on ollut haastava. Helpottaakseni palautteenantoa oli hyvä oppia millä tyylillä ihmiset ottavat palautteen vastaan (hyökkääjä, selittäjä, vetäytyjä, pysähtyjä, kiinnostuja vai kehittyjä). Koin suuria haasteita tilanteissa, jossa palautteen vastaanottaja oli selittäjä.
Tiesitkö, että ihmisen mieli turvautuu puolustuskeinoihin käsitelläkseen stressiä ja ahdistusta?
Valmentajamme Marjo-Riitta ja Vesa Ristikangas puhuvat siitä, miten luottamus näkyy työyhteisön arjessa? Olemassa on monia tapoja, joilla voimme rakentaa luottamusta toisiin.
