Uutena työntekijä olen huomannut, että valmentava johtajuus vaatii asennetta ja heittäytymistä kaikilta osapuolilta. Olen vuosia ollut osallistujana monenlaisissa vaikuttamisen ja itsensä kehittämisen valmennuksissa sekä toiminut itsekin valmentajana eri yhteyksissä. Mielestäni olin nähnyt ja kokenut valmentavaa johtamista. Uskoin myös siihen, että johtamisen tulisi olla arvostavaa, osallistavaa ja tavoitteellista. Olin siis ostanut idean valmentavasta johtajuudesta.

Varsin pian huomasin, että valmentava johtajuus on jotain syvempää ja laajempaa kuin olin aikaisemmin kuvitellut. Nyt tätä tekstiä kirjoittaessa ymmärrän, että en ollut ajatellut valmentavaa otetta niin jokapäiväiseksi ja arkiseksi toimintatavaksi kuin se on Bomentiksella. Monesti elämässä asiat täytyy elää todeksi ennen kuin todella tietää.

Bomentiksen valmentajat eivät pelkästään opeta valmentavaa otetta, vaan he myös elävät ja vaikuttavat valmentavan otteen mukaisesti. Huomasin, että en ollut tottunut tämänkaltaiseen johtajuuteen, vaikka olinkin ideologian ostanut ajatteluuni. Alussa koin hieman hämmennystä ja jopa negatiivisia tuntemuksia, mutta päätin oppia niistä ja heittäytyä mukaan.

Eräänä päivänä valmistauduin tulevaan valmennukseen. Luin aikaisempien valmennusten muistioita ja mietin, että kuinka tietyt asiat käydään läpi. Totuttuun tyyliin menin kuulemaan Bomentiksen toista valmentajaa. Odotin saavani kollegalta valmiita vastauksia siitä, kuinka tuleva valmennus tulisi vetää läpi. Oletin kuulevani pitkän ohjeellisen tarinan siitä, että kannattaa tehdä näin ja näin ja sanoa näin ja näin. Kaiken kattavia ohjeistuksia olen saanut paljon aikaisemmissa työpaikoissani. Useinhan esimiehet haluavat puhua ja ohjeistaa paljon. Mutta ehei suinkaan tämä tarina ei mennyt niin. Yllätyin siitä, että sainkin itse kuulla kysymyksiä. Olin odottanut valmiiksi paketoitua ratkaisua ja yhä uudelleen huomasin itse kuulevani kysymyksiä, kuten miten sinä itse tekisit sen? tai mitä sinä itse ehdotat? 

Nämä kysymykset veivät minut erilaiseen hämmentyneeseen, mutta aktiiviseen tunnetilaan. Jouduin pohtimaan miten minä itse uutena työntekijänä tekisin nämä valmennusasiat. Ihan oikeasti? Ensin oloni oli hieman tyhmä, koska minulla ei ollut mielessä ratkaisuja. Nämä kysymykset kuitenkin ohjasivat suuntaani aktiivisempaan rooliin. Kuulin myös jatkuvasti kysymyksiä, että mitä kysymyksiä sinulla on?  Ei minulla ollut mitään syvempiä kysymyksiä, mutta nyt piti alkaa kehittelemään niitä.

Omien ratkaisujen pohtiminen sekä kysymyksien kehittäminen on jotain paljon aktiivisempaa oppimista, kuin mihin olemme yleensä tottuneet. Valmentava johtajuus on siis oikeasti osallistavaa. Osallistaminen tarkoittaa sitä, että tiimiläiset osallistetaan ottamaan vastuuta ja oivaltamaan itse ratkaisuja. Osallistaminen vaatii kykyä arvostaa ja luottaa. Kiitos luottamuksesta!

Valmentava johtajuus on myös haastavaa. Valmentava johtajuus vaatii kaikilta osapuolilta halua heittäytyä ja haastaa itseään. Haastaminen tarkoittaa sitä, että vaikuttajat ja vaikutettavat eivät tyytyisi helppoihin ja nopeisiin vastauksiin. Täytyy sietää omaa ja toisen tuskastumista sekä hämmennystä. Hämmennys on merkki oppimisesta.

Toisaalta kun tekee työkseen asioita, jotka kiinnostavat itseä, tämä osallistaminen on samalla myös motivoivaa ja kannustavaa. Kun saa itse tehdä päätöksiä ja vaikuttaa, samalla myös sitoutuu työn tekemiseen. Sitoutuminen ei tapahdu käskyttämisellä vaan osallistamisen, haastamisen ja mahdollistamisen kautta. Kannattanee kokeilla!

Share Button