Aira Samulin toivotti aamupäivän radio-ohjelmassa kaikille toivoa ja hyvää mieltä! Hän on yksi Suomen myönteisimmistä henkilöistä ja varmasti ainoita yli 80-vuotiaita, joka käyttää vieläkin minihameita. Airalla on uskallusta olla sitä, mihin hän itse uskoo. Tanssinopettajana ja muodin ammattilaisena hän haluaa nostaa sisäisen kauneuden tärkeimmäksi ihmistä kaunistavaksi asiaksi. Ihanaa kuultavaa kohta 84 vuotta täyttävältä, monen naisen idolilta. Me tarvitsemme esikuvia, joita ihailla ja jotka kilvoittelevat meitä kehittymään paremmiksi ihmisiksi.

Positiivinen asenne on rikkaus ja aikuisuuden merkki. Vanhemmilla ihmisillä on usein elämänkokemusta niin paljon, että he osaavat suhtautua asioihin lungisti. Miten itsekin oppisi sellaista myönteisyyttä, joka säilyy silloinkin, kun kaikki menee tavalla tai toisella hullusti?

Vuoden vaihteessa pääsin jälleen testaamaan tätä puolta itsessäni. Olimme lähdössä lomalle Hawaijille. Matkaa oli suunniteltu pitkään, siitä lähtien kun saimme tietää, että tyttäremme pääsee sinne vaihto-oppilaaksi. Puolet perheestämme oli lähtenyt reissuun joulukuun puolivälissä. Minä ja nuorin lähdimme lentoon jouluaattona. Siis jouluaattona. Odotimme salaa mukavaa matkaa ja joulupukkia.

Rafael, tuolloin lähes 13-vuotias pikkumurkku, sairastui kuitenkin samalla hetkellä, kun pääsimme lentokoneeseen. Hänellä oli n. puolentoista vuorokauden aikana lähes 42 astetta kuumetta ja uskomaton köhä, joita yritin lääkitä 600 mg tulehduskipulääkkeillä. Poika yski koko matkan. Säälin niin poikaa kuin ympärillä olevia matkustajia. En voinut tilanteelle mitään. Vaihdoimme kaksi kertaa lentokonetta ja molemmista melkein myöhästyimme – toisen kerran lääkäriä odotellessa. Viimeisellä vaihdolla poika myös oksensi vaatteensa, matkalaukut ja ympäristön uuteen tuoksuun.

Kun viimein pääsimme nukkumaan ja seuraavana päivänä hakemaan antibiootit, olimme todella kiitollisia selviytymisestä, vaikka itse matka olikin ollut sietokyvyn ylärajoilla. Miten siis suhtautua elämän tuomiin haasteisiin? Ovatko ne esteitä, ongelmia, muureja vai mahdollisuuksia nähdä asia uudesta näkökulmasta ja oppia löytämään ratkaisuja arjen haasteisiin?

Olen itse pykinyt hakemaan elämässäni jatkuvasti ihmisiä, joita arvostan ja joilta voin jotain uutta oppia. Yksi pitkäaikaisista kollegoistani on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja myönteisyyttä eriskummallisissakin tilanteissa. Hän tosin itse ei tiedä sitä. Toisen käyttäytymisen ja asenteen mallintaminen on minulle valon päivän aarre. Valoa ja toivoa löytyy, kun siihen haluaa kiinnittää huomiota. Kyse on suhtautumisesta.

Uusissa toimitiloissamme Leppävaarassa on kahdella seinällä koko seinänmittaiset ikkunat kehä I:lle. Valoa tulee ja mieli lähtee, kohti unelmia ja tulevaisuutta, kun katselee kaukaisuuteen ja haluaa nähdä asioissa ja ihmisissä sisäistä hyvyyttä – valoa!

Share Button