Minä, Victoria, olen vaihto-oppilaana Kiinassa, Ma’anshanissa. Se on pieni, reilun miljoonan asukkaan kaupunki Shanghaista parisataa kilometriä länteen päin. Olen ollut täällä jo reilun kuukauden, ja haluan jakaa muutamia kulttuurinvälisiä havaintoja. Siis Kiinan ja Suomen kulttuurien eroista.

Suurimmat erot kulttuurien välillä nousevat arvopohjasta. Mitä ja miten kunnioitetaan ja arvostetaan? Kiinassa ollaan erittäin tarkkoja ihmisten asemasta yhteiskunnassa: mies–nainen, opettaja–oppilas, vanha–nuori, vanhemmat–lapset, johtaja–alainen. Ero on huomattava ja eroa on kunnioitettava. Johtaja ja opettaja ovat korkeammassa asemassa kuin alainen ja oppilas, joten heitä on kohdeltava sen mukaisesti. On oltava kohtelias, avulias, eikä juuri koskaan sanoa vastaan tai kyseenalaistaa mitään. Opettajalta ei kysytä ”miksi?”, asiat vain ovat. Jos opettaja käskee tehdä jotain, asiasta ei keskustella, vaan se tehdään. Mukisematta. Oppilaat eivät uskalla sanoa opettajalle vastaan, eikä omia mielipiteitä ilmaista. Opettajalle kumarretaan ja aina noustaan seisomaan ennen kysymykseen vastaamista. Pään on pysyttävä rinnassa, eikä katsetta saa nostaa lattian rajasta. Menetelmä on erittäin tehokas ja kurinalainen. Tavoitteena on saada mahdollisimman hyviä tuloksia. Niitä tuloksia myös saavutetaan.

Suomessa, ainakaan oman kokemukseni mukaan, ei olla niin tarkkoja ihmisten rooleista. Toki johtajaa on kunnioitettava ja kohdeltava asianmukaisesti, mutta täällä asian kanssa ei leikitä. Suomessa opettajalla ei ole samanlaista auktoriteettia kuin täällä Kiinassa. Tehtävät voidaan jättää tekemättä ja asioista väitellään. Silti suomalaisetkin saavuttavat tuloksia.

Kiinalaisten elämä on muutenkin erittäin kurinalaista. Vapaa-aikaa ei ole juuri ollenkaan. Koulussa ollaan aamu klo 7.20 ilta klo 18.00 saakka. Lisämaksusta koulussa voidaan jatkaa vielä ilta klo 22.00 asti. Viikonloppuisinkin oppilaat menevät opettajien koteihin oppimaan lisää. Kaikista tärkeintä on menestyä parhaiten.

Suomessa taas korostuu ihmisten hyvinvointi. Toki tehokkuus ja tuloksien saavuttaminen on tärkeää, mutta Suomessa ne saavutetaan inhimillisemmällä tavalla. Niin, – juuri valmentavalla otteella, jossa arvostetaan ja osallistetaan ihmisiä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tai sitten yksilöllisten.

Share Button