Harvard Business Schoolissa on pohdittu tulevaisuuden johtajuutta. Siellä on päädytty määrittelemään, että menestyvillä johtajilla on asemaansa nähden riittävä vähimmäispätevyys ja sopiva persoonallisuuden rakenne. Mistä siis voisi olla kyse?

Oma kokemukseni erilaisista organisaatioista ja niiden johtamiskulttuureista on saanut minut vakuuttuneeksi, että tietyt perusasiat on oltava kunnossa, jos haluaa menestyä esimiesroolissa. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse sopeutua samaan muottiin, on vaan löydettävä oma persoonallinen tapansa johtaa. Ei tarvitse olla intro- tai ekstrovertti, tai asiallinen tai tunteikas. Hyvät ja persoonalliset johtajat tunnistaa oikeasta asennoitumisesta.

Menestyvän johtajuuden olemus kiteytyy hyvin valmentavan johtajuuden ideologiassa. Siinä tekeminen ja oleminen ovat tasapainossa. Luottamus kukoistaa ja yhteistyötä rakennetaan tarkoituksenmukaisesti, samalla kun yksilöiden vahvuudet ovat tiimin ja koko organisaation käytössä.  Valmentava johtajuus toteutuu, jos tekemisen pohjalla on arvostava suhtautuminen ja kiinnostus johdettavien arjesta. Jos haluaa olla valmentava johtaja, on löydettävä kiinnostuksen kipinä.

Kiinnostus on yhteistyön polttoainetta

Kun yhteisöllisyyttä ja ME-ajattelua ollaan rakentamassa, ryhmissä oleva potentiaali tulee käyttöön. Esimiehelle tärkeä kysymys onkin se, miten tiimin yhteistyötä voi elävöittää? Mitä voisi tehdä, jotta tavoitteet saavutettaisiin ilman hammasten kiristystä eli innostuneesti?

Harjoittelu on yksi vastaus. Kiinnostusta voi siis myös harjoitella. Näkökulmaa voisi laajentaa esimerkillä perhe-elämästä ja parisuhteista. Jos hiukan yleistää, ovat miehet tyypillisesti kiinnostuneita urheilusta ja sen seuraamisesta. Lätkää ja futista. Naisissa taas on löytyy niitä, jotka innostuvat uusista laukuista ja ah, niin ihanista kevätkengistä.

Erilaiset kiinnostuksen kohteet elävät rauhallista rinnakkaiseloa. On tosin ajan saatossa opittu, että viisautta on jättää kommentoimatta toisen intohimoiseen suhtautumiseen, koska niistä helposti seuraa piikittelyä. Parasta on olla hiljaa. Mutta mitä tapahtuisi, jos päättäisikin olla arvostavasti kiinnostunut?

Jos haluaa ja päättää olla kiinnostunut, ei tarvitse rakastua tai ihastua toisen mielenkiinnon kohteeseen, vaan enemmänkin kysellä ja ihmetellä ääneen, ja parhaimmillaan ihastella. Aina voi kysyä: Miten peli meni? Mikä siinä oli parasta? Tai mikä laukussa on erityisen hienoa? Mistä löysit sen? Kannattaa kokeilla.

Tätä samaa voi kokeilla työyhteisössä tai omien johdettavien kanssa. Kiinnostumalla toisen maailmasta ja hänelle tärkeistä asioista, syntyy ihmeitä. Silmät alkavat loistaa ja yhteistyösuhde vahvistuu. Kyseleminen, ihmettely, ihastelu eli toisista kiinnostuminen ovat valmentavan johtamisen perustyökaluja.

Menestyvät johtajat valmentavat, jotta toiset menestyisivät, kehittyisivät ja saisivat toteuttaa itseään. Kun päättää kiinnostua, yhteistyön polttoaine pääsee tekemään tehtävänsä. Myös välittäjäaineet aivoissa aktivoituvat ja dopamiinia alkaa erittyä. Entä, jos vaikka testaisit?

“Nyt meillä kaikki perustuu luottamukseen prosessien sijaan. Kukaan ei varsinaisesti (perinteisen ajattelun mukaisesti) toimi esimiespositiossa. Mikä on hämmentävää. Johtajuutta saa tai ei saa ansaitsemalla ja olemalla.”

Asiakkaan kertomaa huhtikuussa 2011

Share Button