Ystävänpäivätervehdyksiä satelee tämän päivän aikana kännykkään ja sähköpostiin. Myös radiokanavat tarjoavat tilaisuuksia muistaa vuorovaikutusverkostossa niitä, joita ystävä-kategoriaan itse kukin katsoo liittävänsä. Ystäviä ehdottomasti tarvitaan ja hyvä, että sitä varten on oma päivänsä, jolloin heitä huomioida. Mistä ystävän viime kädessä sitten tunnistaa? Mikä on ystävyyden mitta ja kriteerit?

Ryhdyin pohtimaan tuota ystävyyden määritelmää yhdessä tyttäreni kanssa. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että määritelmissä ja suhtautumisessa on huomattavia eroja. Keskustelu eteni seuraavasti:

Tytär: Kuinka monta ystävää sinulla on?

Vesa: hmm… muutama erittäin hyvä ystävä ja kourallinen riittävän hyviä

Tytär: No, miten usein olet heihin yhteydessä?

Vesa: Pahan heitit (menin myös hetkeksi hiljaiseksi)…  parhaiden ystävien kesken olen vuosittain yhteydessä ja soittelen silloin tällöin. Satunnaisesti myös tapaan heitä. Tosin arjen kiireet kyllä verottavat tapaamisia…

Tytär: Hei, haloo! Eihän tuo ole ystävyyttä.

Vesa: Ai, miten niin?

Tytär: Minulla on sosiaalisessa mediassa kymmeniä ystäviä, joiden liikkeistä minulla on erittäin hyvä kuva päivittäin. Tiedän, mitä he tekevät ja mitä heille kuuluu. Ja tietysti he ovat tietoisia siitä, mitkä asiat ovat minulle ajankohtaisia.

Ystävänpäivä selvästi sopii meikäläiselle, joka on tottunut pitämään yhteyttä ystäviinsä satunnaisesti. Mitähän pitäisi tapahtua, että aktivoituisin ja lähtisin hyödyntämään sosiaalista mediaa. Voisihan ystävänpäivä olla joka päivä, vai voisiko?

Hyvää ystävänpäivää!

Share Button