Uusi maa, uusi elämä

Mitä suomalaisuus merkitsee minulle? Minulle se tarkoittaa saunassa käymistä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Se tarkoittaa pitkiä kävelylenkkejä, ja se on myös hyvää liikuntaa. Suomessa saan kokea kaikki neljä vuodenaikaa, mutta kesä on niistä suosikkini. Suomessa saan olla introvertti ihminen, ja rakastaa elämän rauhaa.

Olen kasvanut isovanhempieni kanssa lapsesta asti. Suomeen muuttaminen oli vaikea päätös sekä minulle että heille. He huolehtivat meistä joka päivä. He kylvettivät meitä, ruokkivat meitä, hakivat meidät koulusta ja varmistivat, että kaikki oli hyvin. Isovanhempani uhrasivat suuren osan elämästään meidän takiamme. He huolehtivat kymmenestä lapsenlapsesta, koska vanhempamme joutuivat lähtemään ulkomaille töihin. He halusivat tarjota meille paremman ja vakaamman elämän. Ulkomailla oli parempi palkka ja enemmän mahdollisuuksia kuin Filippiineillä.

Suomeen muuttaminen oli minulle suuri askel. Tulin vieraaseen maahan, jossa kaikki oli uutta. Minun piti saada uusia ystäviä, opetella uusi kieli ja oppia käyttämään julkista liikennettä. En myöskään voinut syödä samoja ruokia kuin Filippiineillä.

Suomeen muuttaminen oli minulle myös uusi alku. Vaikka se oli vaikeaa, se oli hyvä päätös. Yksi tärkeä syy Suomeen muuttamiseen oli myös se, että sain asua äitini kanssa. Hän oli usein poissa, kun olin lapsi. Nyt minulla on mahdollisuus viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Ajattelen myös, että Suomessa minulla on enemmän mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Suomeen muuttamisen jälkeen olen huomannut, että minusta on tullut itsenäisempi. Osaan mennä kouluun ja töihin yksin ilman, että joku on aina mukanani. Se tekee minut ylpeäksi, koska huomaan, kuinka paljon olen kasvanut ja kehittynyt.

Samaan aikaan tunnen painetta menestyä jo nuorena. Monet ihmiset sanovat minulle, että olen vielä nuori ja minulla on paljon aikaa miettiä tulevaisuutta. Ymmärrän sen, mutta itse ajattelen joskus eri tavalla. Haluan vakaan elämän ja vakaan työpaikan, koska se tekee elämästäni helpompaa. Kaikkein tärkeintä minulle on kuitenkin antaa jotain takaisin perheelleni. Haluan auttaa heitä ja korvata omalla tavallani kaiken sen, mitä he ovat tehneet minun hyväkseni.

Joskus minun täytyy tehdä asioita, joita en oikeasti haluaisi tehdä. Se voi olla vaikeaa. Uskon kuitenkin, että joskus vaikea tie tekee tulevaisuudesta helpomman. Mottoni on: ”Jos muut pystyvät siihen, minäkin pystyn siihen.” Muistutan itseäni tästä silloin, kun pelkään tai olen väsynyt.

Unelmoin siitä, että maailma olisi minulle lempeä. Olen vielä nuori, opettelen uusia asioita ja yritän löytää oman paikkani tässä uudessa elämässä. Toivon, että saan tulevaisuudessa enemmän mahdollisuuksia.

Toivon myös, että jonain päivänä kaikki uhraukset, joita minä ja perheeni olemme tehneet, ovat sen arvoisia. Ennen kaikkea haluan nähdä perheeni menestyvän ja elävän onnellista ja vakaata elämää.

Matka on vielä pitkä, mutta olen valmis jatkamaan eteenpäin.