Mentorcoaching toi varmuutta, suuntaa ja rohkeutta kehittyä coachina

Ville Honkanen halusi vahvistaa omaa osaamistaan coachina ja saada ulkopuolista, ammatillista palautetta omasta tavastaan coachata. Mentorcoaching-prosessi tarjosi hänelle selkeän rakenteen, turvallisen oppimisympäristön ja palautetta, joka auttoi näkemään sekä omat vahvuudet että seuraavat kehitysaskeleet.

Ville Honkanen oli coachannut jo useamman vuoden ennen mentorcoaching-prosessiin osallistumista. Kokemusta oli kertynyt erityisesti sisäisen coachin roolissa, mutta oman työn arviointi jäi pitkälti itsearvioinnin varaan. Juuri siksi mentorcoaching kiinnosti: se tarjosi mahdollisuuden pysähtyä oman tekemisen äärelle, saada asiantuntevaa palautetta ja tarkastella coachausta suhteessa ICF:n ydinkompetensseihin.

”Kyllähän se on ihan oma halu kehittyä coachina. Itsensä kehittäminen on aina ollut minulle tosi tärkeää, ja tykkään coachingista ihan mielettömästi. Olen löytänyt uuden ulottuvuuden itsestäni”, Ville kuvaa.

Valintaan vaikutti myös aiempi hyvä kokemus BoMentis – Coaching Housen koulutuksista. Ville ei kokenut tarvetta vertailla vaihtoehtoja, sillä kouluttajien tapa toimia oli jo entuudestaan vakuuttanut. Myös prosessin selkeys madalsi osallistumisen kynnystä.

”Nettisivuilla oli hyvin kuvattu se polku, mitä on odotettavissa. Te olitte tehneet sen polun helpoksi.”

Arvokas palaute nosti oppimisen uudelle tasolle

Mentorcoaching-prosessista Villelle jäi päällimmäisenä mieleen palautteen merkitys. Coachina kehittyminen on haastavaa, jos omaa työtä arvioi vain itse. Coachattava ei välttämättä osaa antaa palautetta coachin ammatillisista taidoista, eikä yksittäisen session onnistumisesta saa aina riittävän tarkkaa kuvaa ilman ulkopuolista havainnointia.

”Päällimmäisenä jäi mieleen arvokas palaute. Se, miten hyvin yksittäinen coaching-sessio tai kokonainen coaching-prosessi menee, jää aika pitkälle itsearvion varaan. Palaute ja sitä kautta tapahtuva oppiminen ja kasvu olivat isoin juttu.”

Ville koki, että palaute auttoi sekä vahvistamaan jo olemassa olevia taitoja että tunnistamaan, mihin suuntaan omaa osaamista kannattaa seuraavaksi kehittää. Prosessi toi näkyväksi sen, että coaching ei ole vain vapaamuotoista keskustelua, vaan ammatillinen kädentaito, jolla on selkeät raamit, reunaehdot ja ydinkompetenssit.

”Sain vahvistusta omille hyville taidoilleni – sille, että olen oikealla polulla. Toisaalta ehkä vielä tärkeämpää oli se, mihin suuntaan omaa osaamista lähtee reivaamaan: mihin keskittyy, mihin kiinnittää huomiota ja miten session saa rullaamaan.”

Vertaisryhmästä syntyi turvallinen ja vilpitön oppimisympäristö

Yksi prosessin merkittävimmistä anneista oli muiden coachien kanssa työskentely. Villelle oli tärkeää nähdä, miten muut coachaavat, millaisia valintoja he tekevät ja miten he reagoivat erilaisissa tilanteissa. Ryhmässä syntyi ilmapiiri, jossa osallistujat halusivat aidosti tukea toistensa kehittymistä.

”Se oli nimenomaan toisten tapa coachata ja se välittömyys ja vilpittömyys, mikä meillä oli. Haluttiin toinen toisillemme parasta. Kaikki palaute ja keskustelut kohdistuivat siihen, että haluamme kehittyä ja kehittää toinen toisiamme.”

Ryhmässä oli eri vaiheissa olevia coacheja, mikä toi oppimiseen lisää syvyyttä. Kokeneempien osallistujien työskentelyn seuraaminen antoi Villelle uusia näkökulmia ilman, että asetelma muuttui hierarkkiseksi.

”Ei ollut mitään oppipoika–kisälli-asetelmaa. Me kaikki olimme vertaisia, mutta totta kai kokeneemmilta oppiminen on iso juttu.”

Suoraa palautetta inhimillisesti ja kehitystä tukien

Ville nostaa erityisesti esiin kouluttajien tavan antaa palautetta. Hän koki palautteen suorana, mutta samalla inhimillisenä ja yksilöllisesti sovitettuna. Palautteen tarkoitus ei ollut arvostella, vaan auttaa kehittymään. Yksi mieleen jäänyt hetki liittyi coaching-harjoitukseen, jossa palaute annettiin rehellisesti mutta perustellen. Villelle tärkeää oli, ettei palaute jäänyt vain yleiselle tasolle, vaan sen taustalla olevat havainnot avattiin ja niistä keskusteltiin yhdessä.

”Suoruus, mutta kuitenkin inhimillisyys. Palaute oli konkreettista ja perusteltua, joka pureutui olennaiseen. Samalla ei tullut tunnetta, että olisin ollut tikun nokassa. Minulle välittyi, että sinulla oli selkeä intressi kehittää minua.”

Sertifiointi vahvistaa uskottavuutta ja omaa ammatillista suuntaa

Ville näkee mentorcoaching-prosessin osana laajempaa ammatillista kasvuaan. ACC-sertifioinnilla on hänelle merkitystä sekä oman osaamisen jäsentäjänä että uskottavuuden vahvistajana. Sisäisenä coachina sertifiointi tuo työhön lisää selkeyttä ja vahvistaa coachingin asemaa osana johtamisen kehittämistä.

”Meillä johtamisen kehittäminen on iso teema, ja kyllä se varmasti avaa siihen ainakin katu-uskottavuutta.”

Samalla prosessi auttoi Villeä katsomaan coachingia myös oman organisaation ulkopuolelle. Hän suhtautuu tulevaan avoimesti ja haluaa nähdä, millaisia mahdollisuuksia vahvistunut coach-osaaminen tuo mukanaan.

”Voin vilpittömästi suositella”

Ville suosittelee mentorcoachingia erityisesti niille, jotka haluavat kehittyä coachina ja saada ammatillisesti laadukasta palautetta omasta toiminnastaan. Hänen mukaansa prosessi sopii myös ihmisille, jotka eivät välttämättä tähtää ammattimaisiksi coacheiksi, mutta haluavat haastaa omaa ajatteluaan ja vahvistaa vuorovaikutustaitojaan.

”Voin vilpittömästi suositella. Vaikka ei lähtisi coachiksi, tämä antaa aikamoisia uudelleenajattelemisen mahdollisuuksia ja haastaa itseä.”

Villelle mentorcoaching oli ennen kaikkea kasvun paikka: se toi vahvistusta, tarkkuutta ja uutta suuntaa omaan tekemiseen. Samalla se teki näkyväksi, miten paljon coachina kehittyminen vaatii harjoittelua, palautetta ja valmiutta katsoa omaa toimintaa rehellisesti.

”Tämä ei ole harrastus, vaan aito kädentaito. Siinä on tietyt raamit ja reunaehdot, joita täytyy kunnioittaa – ja jotka täytyy oppia.”