Kaikki virheet eivät ole lahjoja – ymmärrä, millaisia mokia teillä on
Blogit
22.08.2025
blogi
Kaikki virheet eivät ole lahjoja. Ajatus siitä, että “moka on lahja”, on inspiroiva – se korostaa oppimista, inhimillisyyttä ja epäonnistumisen hyväksyntää. Mutta kaikki mokat eivät ole lahjoja. Mutta jokaisella virheellä voi olla arvo, jos sen kohdalla osataan tehdä oikea tulkinta. Tässä on kolme keskeistä syytä, miksi:
1. Kaikki mokat eivät synnytä oppimista
Lahjana pidettävän virheen tulisi antaa jotain arvokasta vastineeksi – oivallus, tieto tai suunta.
Mutta jos virhe on toistuva, vältettävissä ja seurausta huolimattomuudesta, se ei opeta uutta – se vain vahvistaa huonoa käytäntöä tai kuormittaa muita. Amy Edmondsonin (2011) mukaan nämä ovat “prosessivirheitä” (preventable failures), jotka syntyvät prosessiohjeiden ohittamisesta tai unohduksista – ei kokeiluista tai uuden etsimisestä.
2. Jotkut mokat aiheuttavat turhaa haittaa
Virhe, joka vaikuttaa asiakkaaseen, tiimikaveriin tai brändiin – vaikka inhimillinen olisikin – voi aiheuttaa vahinkoa, jota ei voi kuitata pelkällä “no, tämä oli oppimiskokemus” -asenteella. Kaikkia virheitä ei siis voi juhlia – osa vaatii vastuunkantoa, korjaamista ja ehkä myös anteeksipyyntöjä.
3. “Kaikki mokat ovat lahjoja” -ajattelu voi johtaa välinpitämättömyyteen
Jos kulttuurissa aletaan automaattisesti suhtautua jokaiseen virheeseen “lahjana”, saatetaan menettää herkkyys sille, mikä on oikeasti korjattavaa ja mitä voi hyväksyä. Terve ero oppimiseen johtavien virheiden (esim. rohkea kokeilu) ja vältettävien virheiden (esim. unohtaminen, huolimattomuus) välillä auttaa säilyttämään laatua ja vastuullisuutta.
Harvard Business Schoolin professori Amy Edmondson esittää virheiden jaottelun seuraavasti:
- Preventable failures (estettävissä olevat virheet): Yleensä toistuvia, tiedettyjen prosessien rikkomuksia. Nämä ovat esim. “prosessimokia”.
- Complexity-related failures: Johtuvat odottamattomista yhdistelmistä monitahoisissa järjestelmissä, vaikka kaikki olisi tehty oikein. Vastaavat “kompleksisia mokia”.
- Intelligent failures: Tietoisesti otettuja riskejä uuden oppimiseksi, esim. kokeilut. Nämä ovat “innovatiivisia mokia”.
Mitä kullakin virhetyypillä pitäisi tehdä:
- Prosessimoka → korjataan, ei hyväksytä normaaliksi. Esihenkilöiden rooli alussa on tärkeä näiden kampittamisessa. Siksi tässä blogisarjassa keskitytään aluksi näihin.
- Kompleksinen moka → analysoidaan, ymmärretään, ei syyllistetä. Esihenkilöiden ja tiimiläisten keskinäinen psykologisen turvallisuuden luominen ja ylläpito on merkittävää.
- Innovatiivinen moka → juhlistetaan, otetaan opiksi. Muistetaan yhdessä juhlistaa onnistumisia. Se ei ole vain esihenkilöiden tai johdon tehtävä!
Mistä prosessimokat syntyvät?
- Tietokatkokset tai puutteellinen koulutus: työntekijä ei tunne prosessia tai on saanut epäselkeät ohjeet
- Huolimattomuus tai kiire: huomio herpaantuu, priorisointi ontuu tai ympäristö aiheuttaa stressiä
- Liian monimutkaiset tai epäkäytännölliset prosessit: ihmiset alkavat kiertää sääntöjä (“workaround”)
- Vastuun hämärtyminen: “ei ollut minun homma” -ilmiö
- Johtamisen puute: sääntöjä ei vahvisteta, seurata tai tueta
Prosessimoka | Mahdollinen taustasyy |
Tietoa ei jaeta eteenpäin | Ei yhteisiä viestintäkanavia, oletetaan että ”kyllä se tietää” |
Ongelmia ei raportoida ajoissa tai ollenkaan | Pelko virheiden esiin tuomisesta, puuttuva “kanava” ongelmille |
Työ tehdään kahteen kertaan (päällekkäisyys) | Prosessit eivät ole selkeitä, ei ole koordinoivaa roolia |
Asiakirjat tallennetaan väärään paikkaan tai häviävät | Puuttuvat tallennusohjeet tai sekavat kansiorakenteet |
Sovituista tehtävistä ei pidetä kiinni (”unohtuu” hoidella) | Epäselvä vastuunjako, puuttuva seurantakäytäntö |
Unohtunut sähköposti tai vastaamatta jättäminen | Sähköpostitulva, huono priorisointi, ei muistutuskäytäntöä |
Unohdettu kokous tai valmistautumattomuus | Kalenterihallinnan puutteet, ei muistutuksia, aikataulu liian täynnä |
Dokumenttien vanhentuneet versiot käytössä | Ei selkeää versionhallintaa, jaettuja työkaluja ei osata käyttää |
Mikä on prosessimoka?
- Ne eivät johdu siitä, että yritetään jotain uutta tai otetaan tietoinen riski (toisin kuin innovatiiviset mokat).
- Ne ovat ennustettavia ja vältettävissä, jos toimintatavat, vastuut ja työkalut ovat kunnossa.
- Usein liittyvät rutiineihin ja rajoihin – ei rohkeuteen tai ideointiin.
Miten esihenkilö voi ehkäistä prosessimokia?
- Säännöllinen retrospektiivi, päivä- tai viikkopalaveri: Käydään läpi mikä toimi, mikä ei – ilman syyllistämistä. Vastuuta tiimi vähitellen pitämään itse näitä palavereista ja retrospektiivejä, mutta aloita niiden käytäntö näyttämällä mallia toimivasta käsittelytavasta.
- Psykologista turvallisuutta valmennuskeskusteluilla: Jokainen tiimin jäsen sitoutuu vahvistamaan työprosesseja ja kehittämään työskentelytapoja yhdessä. Esihenkilön rooli on erityisen tärkeä: hänen tehtävänään on tukea, kannustaa ja käydä säännöllisiä valmennuskeskusteluja työntekijöiden kanssa. Nämä yksilölliset one-to-one-keskustelut tarjoavat turvallisen tilan, jossa voi: 1) nostaa esiin huolia ja kehitystarpeita ajoissa, 2) keskustella avoimesti mahdollisista virheistä ilman pelkoa ja 3) vahvistaa yksilön motivaatiota ja tunnetta kuulluksi tulemisesta. Toimivassa valmennuskeskustelussa ei peittellä virheitä, vaan niistä opitaan yhdessä. Turvallinen ilmapiiri syntyy siitä, että mokista saa ja uskaltaa puhua ilman syyllistämistä.
- Yhteinen dokumentointi ja versionhallinta: Google Drive, SharePoint tai vastaava käytössä loogisesti.
- Automatisoidut muistutukset ja työkalut: Kalenterit, projektinhallinta (esim. Asana, Trello, Teams Planner).
- Selkeät ohjeet ja vastuunjaot: Jokainen tietää kuka tekee mitä ja milloin.
Virheet ovat väistämätön osa arkea, mutta niiden tyyppi ja käsittelytapa ratkaisevat, mitä niistä seuraa
Kun uskallamme erottaa oppimiseen johtavat mokat niistä, jotka olisi voitu välttää, vahvistamme sekä yksilöiden että tiimien kykyä toimia vastuullisesti ja oppia yhdessä. Esihenkilöiden tärkein tehtävä ei ole virheiden kitkeminen hinnalla millä hyvänsä, vaan turvallisen ilmapiirin rakentaminen, jossa prosessimokia ennaltaehkäistään ja innovatiivisia mokia uskalletaan juhlistaa. Näin moka voi todella muuttua lahjaksi – oikeassa paikassa ja oikealla tavalla käsiteltynä.
Lähteet
Amy C. Edmondson (2004). “Learning from failure in health care: frequent opportunities, pervasive barriers” (Qual Saf Health Care) – käsittelee estettävissä olevia virheitä ja psykologisen turvallisuuden merkitystä oppimisessa.
Amy C. Edmondson (2011). “Strategies for Learning from Failure” (Harvard Business Review) – virheet jaetaan kolmeen luokkaan: preventable, complex, intelligent failures.
James Reason (2000): “Human error: models and management” (BMJ) – klassinen tieteellinen artikkeli, jossa virheiden luokittelu slips, lapses, mistakes, violations esiteltiin järjestelmä- ja henkilöorientaation kautta.
James Reason (2013). “A Life in Error: From Little Slips to Big Disasters” (kirja 2013) – kehittää edelleen “Swiss Cheese” -virheiden kokonaismallia.