Eikö riitä, että työt tulevat tehdyksi ja vastineeksi siitä saa palkan?

Olipa kerran kaksi asiakaspalvelutiimiä. Ensimmäisen tiimin henkilökunta oli passivoitunutta. Jostain syystä työ oli heille pakollinen paha, jonka avulla he turvasivat oman taloutensa.

Toisen tiimin henkilöstö oli erittäin innostunut työstään. Tulevaisuus näytti heille valoisalta ja mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen kehittymiseen oli näköpiirissä. Kaikesta tekemisestä paistoi ilo, into ja usko tulevaan.

Ensimmäisen tiimin esimies tuskaili kollegalleen ”kivirekeä”, joka hänelle oli annettu johdettavakseen:

”Tulokset laahaavat, porukka sairastelee, ei sitoudu tavoitteisiin… Olen vaatinut, käynyt henkilökohtaisia tavoite- ja arviointikeskusteluja, joten kyllä kaikkien pitäisi tietää mitä heiltä odotetaan. Laiskoja surkimuksia koko joukko!”

Toisen tiimin esimies puolestaan kertoi omasta tiimistään näin:

”Asiakas- ja henkilöstötyytyväisyys ovat meillä kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla. Tuloksissa olemme onnistuneet ylittämään tavoitteemme jo kolmatta vuotta peräkkäin. Huippu tyyppejä kaikki!”

Mistä tämä kertoo?

Lotta Harju Työterveyslaitokselta on tutkimuksissaan todennut seuraavaa. ”Työntekijä voi passivoitua ja voida huonosti työssä, jossa hän ei pääse käyttämään kykyjään, tai tekemään asioita itselle mielekkäällä tavalla. Leipääntymisen kustannukset, tehoton työaika ja lopulta työpaikan vaihtaminen jäävät usein piiloon.

Kun edistetään työntekijöiden mahdollisuuksia innostua työssään, yksilöiden työhyvinvointi lisääntyy. Kokemusta kutsutaan työn imuksi. Se vähentää lukuisten tutkimusten mukaan sairauspoissaoloja, parantaa yksilöllisen työpanoksen tuottavuutta ja lisää vuosia työuraan. Työstään innostuneet työntekijät ovat sitoutuneempia, oma-aloitteisempia, innovatiivisempia ja innostavat myös muita työyhteisön jäseniä.”

Kenen vastuulla työn kehittäminen ja innostuminen lepää?

Johtajan, esimiehen vastuulla mielestäni on mahdollistaa tämä, olla kiinnostunut minun hyvinvoinnistani ja tuuppia minua eteenpäin. Kuitenkin jokainen meistä on itse vastuussa itsestään, työn ilostaan, omasta jaksamisestaan, sekä osaamisestaan. Kukaan toinen ei voi ajatteluani ja toimintatapojani muuttaa, eikä myöskään kasvattaa osaamistani.

Tutkimusten mukaan työntekijän oma-aloitteinen, omaa työmotivaatiota lisäävä toiminta on yhteydessä työn iloon ja mielekkyyteen. Samalla myös stressikokemukset ja leipääntymisen tunteet vähenevät. Työtapoja valitettavasti arvioidaan liian harvoin – yleensä vasta pakottavista syistä. Esimies joka pistää säännöllisesti arvioimaan omaa työtään ja kannustaa kehittämään sitä, kasvattaa kyvykkyyttäni, työn mielekkyyttä ja myös sopeutumista muutostilanteisiin.

 

Marjut Alatalo
Leadership coach, Builder of Success
040 5033 472
marjut.alatalo@bomentis.fi

Ota yhteyttä
Share Button