Fasilitointi on sekä taitoa että tunnetta
Case Opetushallitus
Koulutus: Innostava fasilitaattori©
Vastaajien keskiarvo 3,64/4
Noin 80 Opetushallituksen asiantuntijaa ja esimiestä on käynyt Innostava fasilitaattori -valmennuksen ja valmennukset jatkuu.
Muutama lainaus kirjallisesta palautteesta:
- Itseluottamus fasilitaattorin rooliin liittyen kasvoi (ei tarvitse olla täydellinen) -> tekemällä oppii
- Sain konkreettisia työkaluja ja vinkkejä fasilitointiin
- Parasta oli käytännön harjoitukset ja laaja kokonaisuus
- Positiivisen innostunut ote ja hyvä kokonaisuus, kiitos!
Miksi fasilitointia juuri nyt?
Innostava fasilitaattori© -fasilitointivalmennus ajoittuu Opetushallituksen uudistumisen vaiheeseen asiantuntija- ja kehittämisvirastona. Yhdessä tekeminen, avoimuus ja luottamus ovat keskeisiä periaatteita, joiden toivomme näkyvän ja toteutuvan erilaisissa kohtaamisissa yhteistyökumppaneiden, asiakkaiden ja kollegoiden kanssa. Perinteisten puheenjohtajavetoisten kokousten rinnalle kaivataan työpajoja, ideointipalavereja ja erilaisia työskentelymuotoja, jotka edistävät vuorovaikutusta, näkökulmien rikkautta, inspiroitumista ja aivan uudenlaisten ratkaisujen löytämistä yhdessä. Yhteisessä työskentelyssä tärkeää on myös huolehtia oikeanlaisesta ilmapiiristä; miten virittäydytään alussa ja miten rohkaistaan kaikkia osallistumaan ja tuomaan oma osaamisensa yhteiseen keskusteluun. Tavoitteena on tehokas työskentely, läpinäkyvä prosessi ja kaikkien hyväksymä lopputulos. Tätä kaikkea olemme opetelleet fasilitointivalmennuksessa.
Mielenkiintoista on ollut myös tutkia fasilitaattorin roolia. Fasilitaattori on yleensä ollut ryhmän ulkopuolinen jäsen ja on ajateltu, että hänen neutraaliutensa on tärkeää ja sen myötä hän pystyy ohjaamaan ja aktivoimaan ryhmää. Nyt tilanne oli hieman erilainen. Opetushallituslaiset ovat asiantuntijan tai esimiehen roolissa sidoksissa ryhmään ja usein myös käsiteltävän substanssin asiantuntijoita. Tämä on haastanut meitä pohtimaan omaa toimintaa ryhmän vetäjänä. Joskus on hyvä laittaa asiantuntijan rooli syrjään, keskittyä kuuntelemiseen ja ryhmän sparraukseen, jotta ryhmän jäsenten osaamiselle avautuu tilaa.
Mitä tehtiin?
Fasilitointivalmennukset toteutettiin kahtena erillisenä päivänä, joiden väliin jäi aikaa uusien menetelmien harjoitteluun käytännössä. Osallistujat oli jaettu sparrauspareiksi, jotka havainnoivat toisiaan aidoissa fasilitointitilanteissa ja antoivat toisilleen palautetta. Keskinäinen sparraaminen ja kokemusten jakaminen kannustivat kokeilemaan fasilitointia omissa ryhmätilanteissa. Valmennuksessa yhdistyi sopivasti tiedollinen ja taidollinen oppiminen, itsereflektointi ja vertaistuki.
Mitä jäi käteen?
Moni meistä osallistujista hallitsi entuudestaan joukon ryhmätyömenetelmiä. Valmennus auttoi näkemään fasilitoinnin prosessina, joka rakentuu eri vaiheista ja jolloin menetelmät eivät enää ole erillisiä temppuja ja vaan tukevat toisiaan. Fasilitointi on sekä taitoa että tunnetta. On hyvä osata joitakin menetelmiä ja kokeilemalla oppii uusia. Samalla on tosi tärkeää muistaa, että fasilitaattorin on oltava intensiivisesti läsnä ja huolehdittava työskentelyn etenemisestä. Hänen on kyettävä aistimaan, miten ryhmä keskustelee, kuunnella ja kuulla, milloin on aika pysähtyä jonkin asian äärelle ja milloin taas aika siirtyä eteenpäin.
Maire Kokko, HRD Manager, Opetushallitus