Kukaan ei pysty toimimaan ympäristöstään irrallisena. Siksi asiat eivät etene elämässä kovin suoraviivaisesti. Systeemisyys muistuttaa ennen kaikkea tästä coachingin sosiaalipsykologisesta ulottuvuudesta.
Coachausprosessi voi esimerkiksi lähteä liikkeelle etukäteen asettamasta, täsmällisestä tavoitteesta. Systeeminen coachaus auttaa tarkastelemaan tavoitetta laajenevana ihmisten ja ilmiöiden välisenä vuorovaikutuksen kehänä. Se johdattaa pohtimaan tavoitteen asettelun perusteita ja arvioimaan sen arvoa:
- Miksi haluat päästä pisteestä a juuri pisteeseen b?
- Jos valitset tämän, mitä jätät ulkopuolelle?
- Mitä oikeastaan saavutat, kun saavutat tavoitteesi?
- Miten valintasi vaikuttaa muihin?
- Miten haluamasi muutos edistää hyvää?
- Mitä muita vaihtoehtoja olisi?
Myöskään tavoitetta kohti vieviä toimenpiteitä ei voi suorittaa ympäristöstä irrallisina tekoina. Ne ovat valintoja, joilla niillä on vaikutusta koko systeemin toimintaan, ei vain omaan olotilaan, asemaan tai toimintaan. Systeeminen coaching haastaa kaivamaan erilaisia toimintavaihtoehtoja ja näkökulmia.
Systeemisyys tarkoittaa parhaimmillaan systeemisten tuntosarvien, mielikuvituksen ja päätelmien teon herättelyä – automaattiohjauksen poiskytkentää. Se tarkoittaa mielenkiinnon ja innostuksen suuntaamista laajoihin, eri asioiden välisiin yhteyksiin ja niihin vaikuttamiseen. Tässä voivat auttaa systeemisessä coachingissa käytetyt toiminnalliset menetelmät, jotka muuttavat näkymättömät ilmiöt näkyviksi.
Monimuotoisuuden edistäminen on työtäni
Teen töitä monimuotoisuuden edistämiseksi työelämässä. Yksilön ja yhteisön välinen yhteys ja riippuvuus aidon monimuotoisuuden synnyssä olivat minulle selviä jo aiemmin, mutta systeemisen coachingin opit selkeyttivät tätä ajattelua. Systeemisyydestä olen saanut uudet vahvuudet silmälaseihini, joiden lävitse pyrin katselemaan työssä kohtaamiani ilmiöitä.
Olen saanut näkökulman lisäksi uutta sanoitusta työssäni käymilleni keskusteluille. Näitä juuri hain – en niinkään konkreettisia työkaluja. Työni on enemmänkin johtoon ja esimiehiin vaikuttamista kuin heidän valmentamistaan. Minut ehkä tilataan saattamaan alulle jotakin uutta asiaa työyhteisössä, mutta varsinainen toimeenpano jää organisaation omaksi tehtäväksi. Voin herättää kysymyksiä, jotka auttavat hahmottamaan muutokseen vaikuttavaa kokonaisuuden verkostoa, mutta en pysty coachaamaan alusta loppuun.
Systeemisyys auttaa vastuun näkemiseen
Systeemisen coachauksen ote toimii, kun halutaan herätellä esimiehiä huomaamaan oman vastuunsa. Johdon ja esimiesten esimerkki ja toiminta vaikuttavat koko työyhteisöön. Se, miten he toimivat esimerkiksi rekrytoinneissa ja uusien työntekijöiden vastaanottamisessa, heijastuu koko työyhteisön toimintaan.
Sama systeeminen ote on syytä pitää mielessä myös silloin, kun esimiehet pitävät osatyökykyisyyttä pelkkänä yksilön asiana. Organisaation ja työyhteisön kulttuuri vaikuttavat paljon siihen, saako kaikkien epätäydellisyytemme hyväksynnän.
- Nähdäänkö henkilöstö ennen kaikkea osaavina ja arvokkaina työtovereina, joilla on erilaisia tarpeita?
- Vai nähdäänkö erilaisuus ongelmia aiheuttavana ryppynä siloisessa pinnassa?
Esimiehet ovat avainasemassa, kun organisaation strategiaan kuuluu monimuotoisuus tai vaikkapa henkilöstön työssä pysymisestä huolehtiminen työkyvyn muutoksissa.
Kenelle kuuluvat coachaus-hommat?
Ennen systeemiseen coachaukseen tutustumista ajattelin, että coachaus-hommat eivät ole minua varten. En ole koskaan pitänyt ajatuksesta, että elämässä voisi laput silmillä rynniä itse päättämäänsä tavoitteeseen. Pidin itseäni enemmänkin itämaisen syklisen ajattelun edustajana. Systeemisyydestä kuitenkin innostuin: näinhän minä juuri ajattelen. Tämä on jotain erilaista coachingia! Systeeminen business coach -koulutus onnistui palauttamaan odottamatta vuorovaikutuksellisen, sosiaalipsykologisen tarkastelutavan työhöni.
Vaikuttavaa on ollut huomio siitä, miten suhteellisen lyhyillä sessioilla voi päästä asian ytimeen, uusiin oivalluksiin ja viisaisiin vastauksiin. Kysymysten voima on ihmeellinen!
Parhaiten mieleen jääviä ovat olleet systeemisen coahauksen opiskelijakollegoiden kanssa tehdyt harjoitukset. Ne tarjosivat uskoa omaan osaamiseen mutta toisaalta tervettä keskeneräisyyden tunnetta. Omat kokemukset coachattavana ovat olleet hyviä oppimiskokemuksia sikälikin, että en ole toteuttanut yhtään coaching-sessiossa laatimaani suunnitelmaa! Muutoksen kertarysäys ei toimi ainakaan itselläni. Toimeenpanemisen painostukseen täytyy käyttää coachingissa paukkuja. Jollei olisi omaa kokemusta alla, voisin hyvinkin olettaa pystyväni muuttamaan ihmisten elämän tunnin istunnolla…
Minna Tarvainen, Projektikoordinaattori, Systemic Business Coach®, Vamlas – Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, minna.tarvainen@vamlas.fi