Haasteiden kautta kasvuun ja uuden oppimiseen!

”Miten oppia haasteista?” on tarinan punainen lanka ja pohdintakysymys. Onko se asenne, jonka voi valita, vai jotain muutakin?

Minä voin oppia, kun kohtaan haasteet enkä mene niitä pakoon? kertoo suomen- brasilialainen Sandra Araujo Cotilli. Sandra on aikuinen nainen, jolla on pieni päiväkoti-ikäinen poika italialaisen miehen kanssa. Ja tämä hänen tarinansa on tosi.

Kun rohkeasti astuin pois mukavuusalueeltani luovuttamatta, tapahtui ihmeitä. Oikeastaan voin todeta, että mitään kehitystä eikä oppimista tapahdu, jos ei suostu kokemaan pieniä omien pelkojensa tuntemuksia. Itsensä voittamisen tunne on hieno kokemus.

BoMentiksella työskentelyyn on mahtunut paljon unohtumattomia hetkiä, ja useita voitettuja haasteita – yhdessä ja yksin. Nämä kokemukset ovat tuottaneet minulle tunteen siitä, että olen integroitunut Suomeen ja minulla on nyt suomalaisia ystäviä.

Miten integroitua ja oppia suomalaisia tapoja?

Tämä on Sandran tarina kotoutumis- ja sopeutumisprosessista Suomeen. Sandra on sekä brasilialainen aikuinen nainen että taloushallinnon ammattilainen. Hän työskenteli Brasiliassa tilitoimistossa vuosia ennen Suomeen tuloa. Silti tullessaan Suomeen ja tutustuessaan suomalaiseen kulttuuriin hän koki, että ei kelpaa mihinkään. Hänestä ei ole työllistyväksi kansalaiseksi, koska ei osaa suomalaisia tapoja, suomalaista lainsäädäntöä eikä suomen kieltä. Sandra koki paljon hankalia tunteita. Mutta onnekseen, Sanda ymmärsi myös, että hänellä on ihmisiä tukena tässä uuteen kulttuuriin kotoutumisprosessissa. Hän ei jäänyt yksin, vaan haki tukea ja sai tukea.

Sandra lähti opiskelemaan suomen kieltä ja päivittämään opinnot suomalaiseksi taloushallinon tutkinnoksi, jotta saa osaamisen oman ammatillisen identiteetin toteuttamiseen. Hän oli aktiivinen, vaikka oli korona-aika eikä ihmiset halunneet nähdä kuin virtuaalisesti. Se tuotti tietysti hankaluuksia kielen oppimiseen ja opintojen suorittamiseen, koska Sandran äidinkieli on portugali. Englanti on heikko, eikä sillä pärjännyt – ei yhtään sen paremmin kuin suomellakaan. Sandran oli vain luotettava elämään ja otettava suomalaisen sanonnan mukaan ”härkää sarvista kiinni, ja mentävä”, vaikka kuinka pelotti eikä ymmärtänyt mitä pitäisi oikeasti tehdä.

Sitten tuli harjoittelujakson aika. Sandran suomen kielen taito ei ollut hyvä vieläkään, mutta silti hän päätti soittaa työharjoittelupuheluja. Sandra sattui soittamaan BoMentiksen toimitusjohtajalle Marjo-Riitalle ja suoriutui puhelusta riittävän hyvin. Sandra onnistui puhumaan ymmärrettävää suomen kieltä ja teki sen iloisella äänellä. Ja niin Sandra sai harjoittelupaikan. Hän siis onnistui, koska hän ei antanut periksi, vaan halusi yrittää löytää itselleen työpaikka, jossa harjoitella sekä suomen kieltä että tutustua suomalaisen yrityksen taloushallintoon ”kädet savessa”.

Alku harjoittelussa oli hankalaa, koska ei ollut riittävästi yhteistä kieltä, eikä kenelläkään ollut aikaa perehdyttää joka hetki monimutkaisiin järjestelmiin. Myöhemmin huomattiin, että joissain järjestelmissä olisi ollut valintakielenä portugali, mutta kukaan ei sitä huomannut. Löytöhetkellä se oli jo hauska juttu.

Pelisäännöt sovittiin jo heti alkuun

Työharjoitteluun oli sovittu kielellisesti sellainen pelisääntö, joka pitkällä tähtäimellä hyödyntää kaikkia osapuolia eikä nopeastiottaen saa pikatuloksia. BoMentiksessa oli assistenttina henkilö, joka oli oppinut vuosia sitten portugalin, ja hänen kielitaitonsa oli päässyt rapistumaan. Nyt se voitiin aktivoida, jolloin molemmat osapuolet voisivat oppia uutta. Pelisääntönä pidettiin sitä, että vanha assistentti puhuu portugalia ja Sandra suomea. Näin edettiin vähitellen, ja vaikka se oli tuskaista ja hidasta, mutta se kannatti.

Vastuuta on helppo ottaa, kun sitä saa

Yksi parhaista ja pahimmista kohdista oli se, kun Sandra jäi hetkeksi aikaa yksin talousammattilaisena talousasioiden kanssa. Oli hetki, kun kenelläkään ei ollut talousasiat hoidossa eli kenelläkään ei ollut vastuullaan pyörittää prosesseja. Mitä silloin Sandrassa tapahtui? Hän löysi itsestään innostuneen vastuunkantajan, ja alkoi tekemään yhdessä toisten assistenttien kanssa selvitys- ja priorisointityötä; mitä kannattaa nyt tehdä ja missä järjestyksessä. Hän teki sitä ystävällisesti ja siksi kaikesta huolimatta toimistolla oli hyvä fiilis: Meillä on kivaa ja me onnistutaan!

Tämä poiki sitten hyvää yhteistyötä myös Sandran taloushallinnontutkinnon loppuunsaattamisprosessiin, jossa tuli tehdä esitys omasta oppimisesta ja osaamisesta opettajalle. Nyt vastavuoroisesti Sandra sai hyvää apua kollegoiltaan, joista oli tullut jo hyviä ystäviä hänelle.

Mitä tämä prosessi siis opetti Sandralle?

Taito jakaa kokemuksia, kuunnella ja oppia uusia asioita, pitää kiinni sovitusta, puhua tunteista luo tilan, jossa saa uusia ystäviä ja integroituu yhteiskuntaan aivan uudella tavalla – nämä kokemukset, jos mitkä, tekivät tästä työharjoittelusta ainutlaatuisen ja rikastuttavan.

Kaikki nämä kokemukset auttoivat Sandraa pohtimaan laajasti, kuinka tärkeää on saavuttaa asioita, ylittää itsensä ja kuinka tärkeitä kaikki siihen osallistuvat ihmiset ovat. Kun katsoo ajassa taaksepäin, olen kiitollinen nähdessäni oman ammatillisen ja henkilökohtaisen kasvun sekä kehityksen.

Integroitumiseeni Suomeen otan mukaani BoMentiksella vietetyltä harjoitteluajalta oppeja, joilla on suurempi merkitys kuin ammatillisella asemallani”

Suuria asioita rakennetaan pitkällä aikavälillä koko elämämme ajan!

Elämässä on tärkeää kohdata omia pelkoja ja ylittää rajoja

Elämässä on tärkeää kerätä uusia kokemuksia ja oppia niistä. Ymmärtää, että kaikki elämän syklit edistävät aina paremman version kehittymistä – itsestämme. Auttamalla toisia auttaa myös itseä, mutta myös auttamalla itseä auttaa toisia, kun osaa pysyä lähellä toisia ihmisiä eikä lähde karkuun pelkoja ja ahdistuksia. Kannattaa antaa elämän tuskille mahdollisuuksia, kun pyrkii kohti yhteisiä tavoitteita ja omia unelmiaan.

On tärkeää yrittää ymmärtää, mikä on itselle tärkeää ja jakaa niitä toisille ihmisille, koska elämällä vuorovaikutteista elämää toisten kanssa – tekee sinusta, minusta ja meistä oikeasti onnellisia. 

Sandra: ”Integroitumisesta tulisi puhua enemmän!”

 Sandra kiteyttää omat kokemuksensa integroitumisesta:

• Kokemukseni oli täynnä löytöjä, ja suurin niistä oli ymmärtää, että työn erot yhdestä paikasta toiseen, yhdestä maasta toiseen, ovat olemassa. Uskon kuitenkin, että puhuessamme ympäristöjen vertailusta, tässä tapauksessa, attribuoimme sen kunkin yrityksen prosesseille, erilaisille työkaluille, erilaisille työaikoille. Tässä mielessä integraatio tekee järkeä kaikille.
• Joten puhuessani integraatiosta minulle on järkevämpää puhua enemmän yhtäläisyyksistä kuin eroista, joita koin työympäristöissä. Kaikilla ihmisillä on samankaltaisuus riippumatta paikasta tai puhutusta kielestä.
• Ymmärsin, että kaikki haluavat tuntea itsensä integroiduiksi, oli sitten kotoisin tai ulkomaalainen. Ymmärsin, että ensimmäinen päivä on vaikea kaikille ja että kun henkilö lähtee yrityksestä, se vaikuttaa koko tiimiin. Haasteet voitetaan yhdessä, “integroituneina”. Ymmärsin, että meillä kaikilla on pelkoja, epävarmuuksia, haluamme erottua, tulla tervetulleiksi ja arvostetuiksi, mutta ehkä meidän täytyy vielä oppia enemmän toisten tervetulleeksi toivottamisesta ja myös olla osa prosessia.