Pitääkö töissä olla kivaa?
Blogit
10.04.2024
blogi
”Työpaikalle tullaan tekemään töitä, ei sen tarvitse olla kivaa!”
Oletko myös törmännyt tämän tyyppisiin asenteisiin? Työ onkin suurimmalle osalle meistä ennen kaikkea toimeentulon lähde ja sen vuoksi pakollinen osa elämää, jota on vain tehtävä, että pärjää.
Pysähdytään kuitenkin miettimään, miten suuren osan elämästämme työ vie. Arvioisin, että aikaamme menee työn tekemiseen viikon hereillä olon ja työpäivien tunneista jopa lähes puolet! Kun tuohon lisätään vielä se aika, jona nykyään vapaa-ajallamme ajattelemme töitä tai hoidamme niitä puhelimella ja sähköpostein, niin johtopäätökseni on, että taidamme tehdä elämässämme enemmän työtä kuin mitään muuta ennen eläkkeelle jäämistä. Apua!
Työn ei todellakaan pidä olla vain jotakin ”pakkopullaa” itsensä ja perheen elättämiseksi.
Eikö siis riitä, että työt tulevat tehdyksi ja vastineeksi siitä saa palkan?
Olipa kerran kaksi asiakaspalvelutiimiä. Ensimmäisen tiimin henkilökunta oli passivoitunutta. Jostain syystä työ oli heille pakollinen paha, jonka avulla he turvasivat oman taloutensa. Toisen tiimin henkilöstö oli erittäin innostunut työstään. Tulevaisuus näytti heille valoisalta ja mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen kehittymiseen oli näköpiirissä. Kaikesta tekemisestä paistoi ilo, into ja usko tulevaan. Ensimmäisen tiimin esimies tuskaili kollegalleen ”kivirekeä”, joka hänelle oli annettu johdettavakseen:
”Tulokset laahaavat, porukka sairastelee, ei sitoudu tavoitteisiin… Olen vaatinut, käynyt henkilökohtaisia tavoite- ja arviointikeskusteluja, joten kyllä kaikkien pitäisi tietää mitä heiltä odotetaan. Laiskoja surkimuksia koko joukko!”
Toisen tiimin esimies puolestaan kertoi omasta tiimistään näin:
”Asiakas- ja henkilöstötyytyväisyys ovat meillä kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla. Tuloksissa olemme onnistuneet ylittämään tavoitteemme jo kolmatta vuotta peräkkäin. Huippu tyyppejä kaikki!”
Mistä tämä kertoo?
Lotta Harju Työterveyslaitokselta on tutkimuksissaan todennut seuraavaa.
”Työntekijä voi passivoitua ja voida huonosti työssä, jossa hän ei pääse käyttämään kykyjään, tai tekemään asioita itselle mielekkäällä tavalla. Leipääntymisen kustannukset, tehoton työaika ja lopulta työpaikan vaihtaminen jäävät usein piiloon.
Kun edistetään työntekijöiden mahdollisuuksia innostua työssään, yksilöiden työhyvinvointi lisääntyy. Kokemusta kutsutaan työn imuksi. Se vähentää lukuisten tutkimusten mukaan sairauspoissaoloja, parantaa yksilöllisen työpanoksen tuottavuutta ja lisää vuosia työuraan. Työstään innostuneet työntekijät ovat sitoutuneempia, oma-aloitteisempia, innovatiivisempia ja innostavat myös muita työyhteisön jäseniä.”
Mikä sitten tekee työstä kivaa?
Nähdäkseni yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka tekevät työstä kivaa, on sen merkityksellisyys. Kun voin kokea työni tärkeäksi ja arvokkaaksi, huomaan että motivaationi lisääntyy tehdä parhaani päivittäin, vaikka minulla olisi huono päivä. Merkityksellinen työ antaa tunteen siitä, että oma panos on osa jotakin suurempaa kokonaisuutta.
Toiseksi keskeiseksi tekijäksi sanoisin ehdottomasti psykologisen turvallisuuden työpaikalla. Työhyvinvointia tukee vahvasti se, kun voin ilmaista itseäni ja mielipiteeni vapaasti, ilman pelkoa negatiivisista seurauksista. Kun työilmapiiri on avoin ja kannustava, ihmiset uskaltavat ottaa riskejä, jakaa ideoitaan ja oppia virheistään. Ja saahan niitä ärräpäitäkin välillä lennellä, mutta turvallisessa ilmapiirissä ne eivät jää kaivelemaan mieltä.
Psykologinen turvallisuus luo pohjan avoimelle vuorovaikutukselle, joka on avainasemassa kivan työpaikan luomisessa. Kun voimme keskustella avoimesti niin onnistumisista kuin haasteistakin, tunnemme tulleemme kuulluiksi ja ymmärretyiksi.
Vahvuuksien hyödyntäminen on vielä yksi tärkeä juttu, johon kannattaa panostaa. Kun jokaisen henkilökohtaisiin vahvuuksiin panostetaan ja niitä arvostetaan roolien jaossa, työn mielekkyys voi kasvaa entisestään. Tietenkin kaikkien pitää joskus tehdä myös tylsiä ja oman mukavuusalueen ulkopuolisia tehtäviä, mutta kunhan suurin osa työnkuvasta on muuta kuin väkisin kivireen vetämistä, hyvä!
Kenen vastuulla työn kehittäminen ja innostuminen lepää?
Johtajan ja esihenkilön vastuulla mielestäni on mahdollistaa työn kehittäminen, olla kiinnostunut minun hyvinvoinnistani, tuuppia minua eteenpäin sekä kannustaa ja kuunnella. Kuitenkin jokainen meistä on itse vastuussa itsestään, työn ilostaan, omasta jaksamisestaan, sekä osaamisestaan. Kukaan toinen ei voi ajatteluani ja toimintatapojani muuttaa, eikä myöskään kasvattaa osaamistani. Tiiminä olemme yhteisvastuussa yhteisestä hyvästä ilmapiiristä.
Tutkimusten mukaan työntekijän oma-aloitteinen, omaa työmotivaatiota lisäävä toiminta on yhteydessä työn iloon ja mielekkyyteen. Samalla myös stressikokemukset ja leipääntymisen tunteet vähenevät. Työtapoja valitettavasti arvioidaan liian harvoin – yleensä vasta pakottavista syistä. Esihenkilö, joka pistää säännöllisesti arvioimaan omaa työtään ja kannustaa kehittämään sitä, kasvattaa kyvykkyyttäni, työn mielekkyyttä ja myös sopeutumista muutostilanteisiin.
Kiva työpaikkaa kannattaa
Kivan työpaikan kokemukseen tarvitaan siis monia tekijöitä, kuten merkityksellisyys, psykologinen turvallisuus, avoin vuorovaikutus ja työn mielekkyys. Nämä elementit edistävät myös työyhteisön yhteistä menestystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vaikka kokemukseen työstä vaikuttaakin suurimmaksi osaksi työntekijän henkilökohtainen asenne ja kokemus, ympäriltä tulevalla tuella, kuuntelulla ja kannustuksella on ensiarvoinen merkitys, mihin suuntaan kokemus työstä kehittyy.
Jokaisen työpaikan tulisi pyrkiä tarjoamaan työntekijöilleen kivaa työkokemusta tukevat elementit, jotta jokainen voi kokea työssäkäynnin ilon ja merkityksellisyyden päivittäin!
Sinustako ammattimainen työelämän kehittäjä?
Systemic Business Coach® on työpaikan moottori ja ”liima”, joka kannustaa, oivalluttaa, tukee ja ohjaa yksilöitä coachingin keinoin organisaation sisällä tai ulkoisena coachina. Tutustu koulutukseemme tästä.
Miksi töissä PITÄÄ olla kivaa?
Tein pienen kyselyn kollegoilleni aiheesta, pitääkö töissä olla kivaa, ja vastaukset olivat aika yksiselitteisiä. Kivaa työtä ei voi pitää itseisarvona, ja jokainen joutuu kohtaamaan työssään myös huonoja päiviä ja tehtäviä joihin ei ole niin kivaa tarttua, mutta isossa kuvassa mielekäs ja merkityksellinen työ ovat polttoainetta kehitykselle, onnistumiselle ja tuloksekkuudelle.
”…jos töissä olisi jatkuvasti v*tutus päällä, seuraukset olisi ainakin seuraavaa: mikään ei huvita, tekee kaikkea muuta kuin sitä, mitä pitäis tehdä, keksii tekosyitä olla tarttumatta asioihin. Kun on kivaa, fokus on kirkas ja mieli avoin. Syntyy uutta ajattelua ja haluaa tarttua asioihin, koska tietää ja ennen kaikkea tuntuu merkitykselliseltä.”
”Kun töissä on kivaa, on hyvä draivi tehdä töitä = tehokasta. Kun on kivaa ja hyvä mieli, se tarttuu. Työhyvinvointi ja ilmapiiri tiimissä ovat näin ollen parempia, jolloin yhteistyö ja kommunikaatio sujuu paremmin. Lisäksi työmotivaatio kasvaa, sitoutuminen työhön kasvaa ja töihin on aina kiva tulla. Myös rohkeus ja luovuus ovat näin ollen parempaa. Ja unohtamatta sitä, että tämä heijastuu myös asiakkaisiin.”
”Töissä pitää olla kivaa, jotta ihminen jaksaa tehdä kyseistä työtä.”
”Jos ei ole kivaa – ihminen helpommin haluaa muutoksen toiseen työhön, jossa on kivaa.”
”Kun töissä on kivaa, siellä viihdytään pidempään ja työura samassa paikassa pitenee, eikä paikan vaihtaminen ole niin yleistä.”
”Parantaa työhyvinvointia ja sitä kautta ihmisen yleistä hyvinvointia. Näkyy työn tuloksissa. Välittyy yhteistyökumppaneille ja asiakkaille.”
”Koska aivot toimivat paremmin, on luovempi. Koska silloin on helpompi kommunikoida, kun ei tarvitse jumittaa, vaan voi luottaa, että infot tarkentuvat ja infot kulkee. Koska silloin elämä on mukavampaa ja helpompi hengittää.”
