Miten syntyy yhteisö, johon halutaan palata – salille ja työpaikalle?

Miksi joihinkin työyhteisöihin tai harrastuspaikoille on helppo tulla – ja toisiin ei? Miksi joskus motivaatio vaikkapa treenaamiseen syntyy jo siitä, että paikan päällä on mukava ilmapiiri? Entä mitä johtopäätöksiä tästä voisi vetää tiimityöhön ja työelämän kulttuuriin? 

Valmentajamme Anna Lönnroth tapasi CrossFit Härän boksimanagerin, Roope Pulkkisen, ja jutteli hänen kanssaan siitä, miten rakennetaan yhteisöä, jossa ihmiset oikeasti viihtyvät – vaikka homma ei aina olisi kivaa tai helppoa. 

Yhteisöllisyys ei synny itsestään – se rakennetaan

”CrossFitissä mua koukutti aluksi se, että vaikka treeni tehdään yksin, mukana on silti porukka”, Roope kertoo. ”Kukaan ei katso kieroon toista – oli sitten ekaa kertaa tai treenannut vuosia. Se yhteisöllisyys syntyy siitä, että kaikki on mukana omalla tasollaan ja enemmän tai vähemmän kanssakäymisessä keskenään.” 

Roope korostaa arjessaan pieniä tekoja: moikkaamista, nimellä kutsumista, keskustelua. Niistä syntyy kokemus nähdyksi tulemisesta – tunne, että kuuluu joukkoon. ”Jos koutsi moikkaa nimellä, se tuntuu henkilökohtaiselta. Sama toimii lasten ja aikuisten kanssa.”  

Tunne syntyy teoista – ei sattumalta

Roopen mukaan hyvä ilmapiiri ei ole sattumaa. Sitä rakennetaan tietoisesti: järjestetään tapahtumia, sekoitetaan porukkaa tiimikilpailuissa, rohkaistaan juttelemaan uusille ihmisille. 

”Meillä on kaksi salia, ja välillä käy niin, että ihmiset ei ole koskaan tavanneet toisiaan. Tiimikisat, joissa joukkueet arvotaan, auttaa yhdistämään porukkaa”, Roope sanoo. ”Pikkujoulut, yhteiset treenit – nekin kaikki auttaa. Joskus riittää se, että jakaa laitteen parin kanssa ja joutuu kysymään toisen nimeä.” 

Moikkaus ei ole vain moikkaus

”Se on pieni asia, mutta iso vaikutus”, Anna kiteyttää tuntemuksiaan. Kun kaikki tervehtii toisiaan, syntyy ilmapiiri, johon haluaa palata. ”Ei ole väliä, oletko ollut mukana viikon vai 10 vuotta – täällä kaikki moikkaa.” 

Roope nyökkää. ”Se luo tunteen, että tänne on kiva tulla. Ja kun treenin aikana tsempataan, vaikka ihan pienistä jutuista, se luo voimaa. Asiakas saa kokemuksen, että häntä huomataan ja hän pystyy enemmän kuin uskoi.” 

Sama pätee työelämässä

Yhteisöllisyyttä voi ja kannattaa rakentaa myös kaikenlaisilla työpaikoilla. Kun tiimissä tunnetaan toisensa, puhutaan nimillä ja pysähdytään hetkeksi toisen äärelle, syntyy jotain arvokasta: tunne yhteen kuulumisesta. Ja se tunne saa meidät yrittämään enemmän, pysymään mukana – ja palaamaan uudelleen. 

Työyhteisössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että esihenkilö tervehtii johdettaviaan työpäivän alussa tai muistaa kysyä, mitä kuuluu. Se voi olla yhteiset tauot, vapaamuotoiset kohtaamiset, tai hetki viikkopalaverissa, jossa nostetaan esiin pieniä onnistumisia. Yhteisöllisyyttä ei tarvitse rakentaa suurilla ponnistuksilla – joskus pienin askelin syntyy suurin vaikutus. 

Kyse ei ole kuitenkaan vain ilmapiiristä tai kivasta tunnelmasta. Kyse on syvimmiltään psykologisesta turvallisuudesta, motivaation tukemisesta ja tiimisuorituksen parantamisesta. Kun tunne yhteydestä syntyy, syntyy myös tulosta.

Mikä on sinun tiimisi ”moikkaamisen kulttuuri”?