Psykologisen turvallisuuden tunnistaminen tiimissä

Kun valmentajana kuulen, että tiimissä on keskinäinen luottamus korkealla tasolla eikä ole mitään kehitettävää, ei ongelmia, ei haasteita, ei hankaluuksia, eikä erimielisyyksiä, höristän aina hieman korviani. Ketkä ovat äänessä ja miten, ketkä eivät? Ovatko äänessä vain tiimin rohkeimmat, joilla on itsellään tiimissä varma olo? Onko kaikilla muillakin tiimissä asiat hyvin? Millainen ryhmäajattelu on tiimissä vallalla – uskalletaanko olla eri mieltä? Voidaanko olla se yksi tyyppi, joka nostaa esiin ongelmia? Vai onko vain helpompaa työntää omat ajatukset syrjään ja myötäillä?   

Toinen sisäinen hälytys käynnistyy, kun valmentajana kuulen, että kehittämisen tarpeet kohdistuvat hyvin neutraaleihin ja rationaalisiin asioihin, kuten vaikkapa tiedonkulkuun, työnjakoon tai mukavan vapaa-ajan toiminnan lisäämiseen. Höristelen jälleen korviani ja tunnustelen tunnelmaa. Onko tosiaan näin, että suurin ongelma on tiedonkulku? Voisiko olla, että tällaisten neutraalien, varsin riskittömien ja yleispätevien kehitystarpeiden alle kuitenkin kätkeytyy muuta? Onko asioita, joiden esiin nostamisen riskiä ei yksilötasolla haluta ottaa, koska suojellaan itseä mahdollisilta seuraamuksilta?   

Valmentaja, käytä kaikkia aisteja

Katson tiimiä, heidän kehonkieltään ja keskinäistä dynamiikkaansa. Teen havaintoja: Minkälaista vuorovaikutusta tiimissä käydään? Osallistuvatko kaikki keskusteluun? Ollaanko tilanteessa läsnä ja aktiivisesti yhteisen asian äärellä? Räplätäänkö kännykkää? Ollaanko sen näköisiä, että ajatukset ovat muissa maailmoissa, eikä katsota toisia silmiin? Onko tunnelma myönteinen ja edes jossain määrin innostunut tai utelias, vai jotakin aivan muuta?  

Miksi pitää olla herkkänä näissä tilanteissa? Haluanko valmentajana kaivella luurankoja kaapista vaikka väkisin? Eikö mukamas voi olla tiimejä, joissa kaikki on hyvin? Voi toki. Se mitä näissä valmennuksissa tapahtuu, kertoo yleensä, onko hyvä tilanne todellinen ja yhteinen kokemus kaikille tiimissä, vai ei. Jotta valmennuksesta oikeasti on hyötyä, täytyy valmentajana käyttää kaikkia aistejaan. Ei tekemällä tehdä tiimille ongelmia, mutta tunnistaen tilanteita ja tarttua ilmiöihin, joita tiimi ei itse välttämättä huomaa. Tiimissä voi olla asioita, jotka vaikuttavat pinnan alla, heikentäen tiimin toimintaa, yhteistyötä ja me-henkeä. Nämä haasteet näkyvät epämääräisinä toimimattomuuksina, mutta tiiminvetäjän tai esihenkilön on usein hyvin hankala päästä niistä selville. Tiimivalmennus tai ryhmäcoaching on turvallinen paikka pureutua näihin, ja tehdä tiimistä entistäkin parempi ja eheämpi.  

Mitä kun asioita alkaa pintautua?

Aina ei psykologinen turvallisuus ja tiimiläisten keskinäinen luottamus ole kaikkien osalta niin korkealla kuin on kuviteltu. Ei olla uskallettu olla eri mieltä. Ei olla pystytty nostamaan kitkaa aiheuttavia asioita yhteiseen keskusteluun. Näitä asioita ei myöskään iänkaiken pystytä pitämään vain itsellään uupumatta. Syvällä oleva inhimillinen tarpeemme kuulua joukkoon ja ”säilyä hengissä” laittaa meidät hakemaan liittolaisia. Niinpä nämä asiat nousevat esiin pienissä klikeissä, joissa koetaan liittolaisuuden luoma luottamuksen turva. Koko tiimin osalta näiden pienten klikkien suoma turvallisuus tuottaa negatiivista vaikutusta – tiimin yhteistyö, yhteenkuuluvuus ja yhteisöllisyys hajoaa. Siksi jokaisen tiiminvetäjän ja esihenkilön onkin oltava erityisen hereillä tämäntyyppisten signaalien osalta. On tärkeää antaa mahdollisuus asioiden pintautua, tulla esiin. 

Kun etenemme valmennuksessa, alkaa tapahtua. Etenemisessä käytetään turvallisuutta lisääviä osallistavia menetelmiä, harjoitellaan vuorovaikutusta ja yhteistyötä, annetaan mahdollisuuksia kertoa mielipiteitä turvallisesti. Näin alkaa usein tulla esiin fiilisten ja näkemysten kirjoa. Yhtäkkiä saammekin käsitellä myös muuta kuin ”kaikki on hyvin” -näkemyksiä. Esiin nousee yksilöllisiä tarpeita, joita ei olla kuultu ennen. Esiin nousee myös toiveita muunlaisista toimintatavoista, kuin mihin on totuttu. Syntyy ideoita. Yhteisissä pohdinnoissa pintautuu palautteen, arvostuksen ja kiitoksen tarpeita, joihin ei tähän asti ole vastattu. Koetaan ehkä tunteita, joiden kertomien viestien äärelle on hyvä pysähtyä.  

Psykologista turvallisuutta luodaan prosessissa

Parhaiten uuden oppiminen ja yhteinen kehittäminen tapahtuu prosessimaisessa työskentelyssä. Itsekseen ja yhdessä asioiden pohtiminen ja kokeileminen, arjessa harjoittelu ja reflektointi sekä palautteen saaminen luovat kehityskaaren, jossa oppiminen, kehitys ja muutos mahdollistuvat. Tiimivalmentajanakin saa usein todeta, että ei psykologisesti turvallisen tilan luominen onnistu pyytämällä, ohjeistamalla, eikä yhdellä kerralla. Tieto ei muutu ymmärryksesi ja kokemukseksi automaattisesti. Ei. Se syntyy ajan kanssa ja yhdessä ohjatusti työskentelemällä. Meillä valmentajilla on osaaminen ja keinot, mutta onnistuminen vaatii prosessin.   

Näissä prosesseissa on erityisen palkitsevaa se, kun hankaliakin asioita saadaan pikkuhiljaa nostettua yhteiseen käsittelyyn ja turvallisesti ammattilaisen fasilitoimana työskentely näiden asioiden kanssa vahvistaa jo sinällään psykologista turvallisuutta tiimissä. Tämä luo pohjaa tiimin hyvälle yhteistyölle ja vuorovaikutukselle myös valmennuksen jälkeen. On jo kokeiltu, ja harjoiteltu. Uskalletaan. Voidaan aina palata harjoittelutilanteeseen, ja kysyä: Muistatko, kun tehtiin tämä siellä valmennuksessa? Tehdäänkö nyt samalla lailla?  

Tiimivalmennus on aina monitasoisesti vaikuttavaa, oli tiimi sitten asiantuntijatiimi tai johtotiimi:  

1. Valmennuksessa tavoitellaan yhteisesti sovittuja asioita kuten tiimitoiminnan tuloksellisuutta, tehokkuutta, toimivuutta, vastuullisuutta, psykologista turvallistuutta tai ketterää kehittämistä. 
2. Valmennuksessa synnytetään uutta, yhteistä ymmärrystä työyhteisöön vaikuttavista asioista ja kontekstista, jossa toimitaan.  
3. Valmennuksessa opitaan uusia työkaluja, menetelmiä ja keinoja, joita hyödyntää erilaisissa tiimin vuorovaikutuksen ja yhteistyön tilanteissa. 
4. Esiin nousee esiin aitoja kehitettäviä, hankalia asioita, joita yhdessä ratkotaan, ammattivalmentajan johdolla, turvallisesti.  
5. Harjoitellessa simuloidaan tilanteita, synnytetään tunteita ja luodaan kokemuksia, turvallisessa tilassa – nämä vahvistavat minäpystyvyyttä ja uskoa omaan osaamiseen. 
   

Mitä valmentaja kuulee tiimiltä, joka kokee aitoa psykologista turvallisuutta?

Tällaiselta tiimiltä kuulee rehellistä, avointa puhetta siitä, että ei tiimissä aina olla samaa mieltä asioista. Erilaiset näkemykset nostetaan rohkeasti ja suoraan keskusteluun. Keskustellaan vaikeista asioista arvostaen ja kunnioittaen toisia persoonina ja osaajina. Tiimissä ratkaistaan ristiriidat rakentavasti – koska on aivan luonnollista, että kun erilaiset ihmiset työskentelevät yhdessä, mielipiteet ja tunteet voivat törmätä. Annetaan toisilleen sekä myönteistä, kannustavaa ja kiittävää palautetta, että kriittistä, rakentavaa ja korjaavaa palautetta. Pyydetään aktiivisesti palautetta ja osataan sitä myös vastaanottaa. Halutaan palautetta, koska halutaan kehittyä osaajina ja tiiminjäseninä. 

Minkälaisia ajatuksia heräsi? Työskenteletkö kehittyvässä, kasvun asennetta ruokkivassa ja psykologisesti turvallisessa tiimissä? Vai olisiko syytä pohtia tarkemmin mikä tiimin pinnan alla mahdollisesti vaikuttaa?  

Tutustu johtoryhmien ja tiimien valmennuksiimme, ja varaa tästä maksuton hetki valmentajan kanssa.