”Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?” on kuin suoraan valmentajan työkalupakista.
Tämä lainaus ei kuitenkaan ole valmentavan esimiehen suusta, vaan kenen tahansa asiantuntijan, koska kuulen sitä päivittäin USA:n yliopistossa.
Opiskelin aiemmin Shanghaissa Fudanin yliopistossa, jossa sain kokea kiinalaista toimintakulttuuria. Ero kiinalaisen ja jenkkiyliopiston välillä on huima. Kun Kiinassa me oppijat istuimme ja kuuntelimme, niin USA:ssa asiantuntijoiden ja oppijoiden välillä on paljon vuorovaikutusta.
Aluksi olin hämilläni paikallisten professoreiden kiinnostuksesta oppilaiden ajatuksia kohtaan. Mietin mielessäni ”Miksi sinä minulta kysyt, sinähän olet se, joka olet asiantuntija ja joka tietää… en minä.”
Kun pääsin alkuhämmennyksen ohi, olen todella alkanut huomata tämän kysymyksen vaikutukset. Kun oppijoiden ajatukset ja mielipiteet otetaan huomioon, syntyy keskustelua ja tilanteesta tulee moniulotteisempi ja innostavampi. Oppijoilla on paljon potentiaalia ja erilaisia elämänkokemuksia, jotka aina syventävät aiheen käsittelyä.
Valmentaminen organisaation menestystekijä
Tuli mieleeni, että näinkö organisaatioissakin valtasuhteet edelleen vaikuttavat? Työntekijät ajattelevat, että esimiehen tai johtajan on kerrottava, miten asiat ovat ja mitä tulee tehdä vain koska se kuuluu hänen rooliinsa? Mitä, jos unohtaisimme pölyttyneet valtaroolit ja päästäisimme kaikkien organisaatioissa olevien yksilöiden potentiaalin valloilleen!
Täten ajattelenkin, että juuri tällaista yhteisajattelua, valmentavan johtajuuden peruspilaria, tarvitsemme Suomen organisaatioihin!
Valmentava johtajuus kuuluu, kun kuuluukin kaikille! Johtajuus on sitä, että ihmiset haluavat seurata – ei sitä, että sinulla on mandaatti käskeä.