Valmentava johtajuus -kirjan ehkä sykähdyttävin oppi itselleni oli tarve muuttua asiajohtamisesta henkilökohtaiseen valmentamiseen. Esimiehenä ja johtaja olen liian usein mennyt asioihin ratkaisu edellä. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että minulla on oltava aina oikeat vastaukset kysyjälle. Virheitä en itselleni ole sallinut. Jos esimies aina kertoo ratkaisut, onko se innostavaa, motivoivaa ja kannustavaa johtamista? Oivalsin ettei ole.
Miten sitten pääsen kehittymään valmentavaksi esimieheksi?
– Minun on tunnettava itseni
– Minun on tunnettava ihmiset ihmisinä joidenka kanssa teen työtä
– Minun on luotettava heidän ammattitaitoonsa
– Minun on muututtava
– Minun on oltava valmentaja!
Valmentavassa johtamisessa tavoitteiden saavuttaminen ratkaisee. Tavoitteisiin päästään, ei esimiehen yksilösuorituksella, vaan yhteisellä tekemisellä.
Kirja pureutuu terävästi esimiehen valtaviin haasteisiin: mihin johtamisessa on keskityttävä ja miten pystyä hyödyntämään ihmisten erilaisuus? Siitä, että ymmärrän ihmisten erilaisuuden, on tosin vielä pitkä matka valmentajaksi. Kirjan oppien ja ahkeran harjoittelun kautta siihen minulla on erinomaiset mahdollisuudet.
Jaakko Muilu, kehitysjohtaja, Canon