Avuttomuuden kierteestä aikaansaamiseen tiimissä
Blogit
Kun muutos jyllää, haasteet musertavat ja usko omaan pärjäämiseen sakkaa, tiimi voi pahimmillaan lamaantua avuttomuuteensa. Itseluottamusta ja aikaansaamista kasvatetaan vahvistamalla keskinäisiä suhteita, selkiyttämällä tavoitetta, tuomalla näkyviin huolet ja ilonaiheet sekä päättämällä seuraavista askelista.
Tulevaisuudentutkijoiden mukaan 90 % yksittäisen alan muutoksista kumpuaa muilta aloilta. Tiimissä tämä luo yllättäviä tilanteita ja haasteita, jotka parhaimmillaan haastavat positiivisesti ja tuovat energiaa. Kun kuormaa on liikaa, tiimi voi kuitenkin ajautua avuttomuuden kehään, jolloin voimat menevät jaksamiseen ja hengissä selviytymiseen. Avuttomuuden kokemukseen liittyy usein pelkoa ja kontrolloinnin tarvetta. Ajan mittaan se voi paisua möykyksi, josta on vaikea saada kiinni ja joka estää tavoitteellisen aikaansaamisen.
Ensimmäinen askel möykyn purkamisessa on hyväksyvän ja tasaisesti jakaantuvan vuorovaikutuksen kasvattaminen. Se tarkoittaa, että kaikki voivat puhua kaikkien kanssa, kukaan ei vie liikaa tilaa eikä kukaan eristäydy radiohiljaisuuteen. Yksinkertaisilla työtavoilla pääsee pitkälle:
Hyvä vuoropuhelu vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja tiimin kollektiivista itseluottamusta.
Avuttomuuden tilassa yhteisillä ja omilla tavoitteilla on taipumus hämärtyä, etääntyä tai muuttua vaatimuksiksi. Avuksi voi ottaa hyvät kysymykset:
Selkeät, tärkeysjärjestykseen pistetyt tavoitteet ohjaavat näkemään olennaisen ja menemään sitä kohti.
Avuttomuuden ja ahdistuksen tilassa ihminen samaistuu helposti tunteisiinsa – ja estää tehokkaasti itseään pääsemästä eteenpäin. Tarvitaan siis etäisyydenottoa ja sen ymmärtämistä, mihin asioihin epämiellyttävät ja miellyttävät tunteet liittyvät. Lisäksi on ymmärrettävä, mihin asioihin voidaan vaikuttaa, mihin ei. Tässä auttaa ääneen puhuminen yhdessä:
Kun huolenaiheet tuodaan näkyviin, ne voi siirtää tai niille voi tehdä jotakin.
Tulevaisuutta ei voi hallita, mutta siihen voi vaikuttaa tämän hetken teoilla. Seuraavista askelista päättäminen vahvistaa tiimiläisten hallinnan kokemusta ja aktiivista toimijuutta. Teoista puhuminen tekee niistä tosia. Niiden täytyy myös olla riittävän pieniä, jotta ne voidaan toteuttaa. Yksinkertainen kysymys on tehokas:
Lisäksi tarvitaan rakenteita ja sopimuksia varmistamaan, että voimaannuttava vuorovaikutus ja keskinäinen tuki jatkuvat. Ne lähtevät perusasioista:
Jokainen askel vie kohti tulevaisuutta!