Opi oppimaan rennolla otteella

Kukaan ei ole syntynyt tähän maailmaan valmiina. On myös helppo päätellä ettei kukaan koskaan ehdi saamaan itseänsä täydelliseksi verrattain lyhyen elämämme aikana. On usein myös sanottu, että elämä on ikuista oppimista. Oppiminen alkaa jo syntymästä, ja siitä kun pitää opetella ottamaan ensimmäiset hengenvedot, ja päättyy vasta, kun silmät sulkeutuu viimeisen kerran. Yksi yleisimmistä harhoista on vieläkin se, että oppiminen tapahtuu vain lapsena ja nuorena koulussa.
Oppiminen on todellisuudessa kiehtovasti aina läsnä ja huomaamattakin opimme ympäristöstämme jatkuvasti pieniä ja suuria asioita. Ne asiat muokkaavat meitä paremmaksi, viisaammiksi ja älykkäämmäksi. Koulun penkiltä opittu materiaali on tiivistettyä ja usein ”valmiiksi pureskeltua” ja sen muokkaaminen hyödylliseksi tiedoksi ja taidoksi vaatii prosessointia, jonka jotkut ihmiset osaavat paremmin kuin toiset. Itse opiskelu on taitolaji. Paras tapa aloittaakin opiskelu on oppia oppimaan; löytää itselle parhaat rutiinit, tavat, rytmi ja työkalut.
Vaikka olisi kuitenkin kuinka hyvä opiskelemaan, suurimat viisaudet eivät löydy kirjoista vaan ihmissuhteista ja erilaisten ihmisten tavoista toimia. Kun näet toisten tekevän päivittäistä työtään, opit huomattavan määrän taitoa hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Tästä syystä organisaatioiden ”opettajien” rooli oppimisessa on niin tärkeä. Hyvät valmentajat ja kokeneet asiantuntijat osaavat ottaa kirjoitetun teorian, maustaa sitä käytännön vaikutuksilla ja ripauksella mielenkiintoa ja tuoda sen eteesi formaatissa, joka on helppo muistaa ja otaksua. Onkin hyödyllistä seurata eri alojen ammattilaisia ja heidän tekemisiään ja pohtia: mitä minä voisin oppia ja soveltaa tästä? Jos lähelläsi on kollegoita joiden työntekoa pidät tehokkaana, luovana tai jollain muulla tavalla erinomaisena, yritä oppia siitä jotain itsellesi! Jos pystyt siihen, kehityt ja opit takuuvarmasti.

Tiedosta omat oppimisen tavat

Jokapäiväinen oppiminen on meillä takaraivossa ja se toimii pääsääntöisesti automatiikalla. Tästä syystä on tärkeää tulla tietoiseksi omasta oppimishistoriasta ja tavasta oppia.

• Mieti kuinka paljon enemmän osaat ja tiedät kuin esimerkiksi vuosi sitten?
• Mieti sitten kuinka paljon voisit oppia enemmän, jos panostaisit tähän jokapäiväiseen oppimiseen ja tekisit sitä enemmän tietoisesti.

Taitoa löytyy kaikkialta ympäriltämme ja sen ei tarvitse olla kuin kadulla taiteileva akrobaatikko tai paljon penkistä nostava voimailija. Käytännön taitoja pystyy jokainen omaksumaan ja lisäämään omaan osaamispankkiinsa. Katso vaikka miten kiireisen ravintolan tarjoilija priorisoi ja yhdistää tehtävänsä tai vaikka sitä, miten rakennustyömaalla tila on osattu käyttää tehokkaasti. Miten paljon oppimispaikkoja ympäristöstäsi löytyykään?

Rutiinit ja vanhat kyvyt kunniaan

Valitettavasti ei riitä että oppii kerran jonkun asian ulkomuistiin, ja sitten unohtaa asian, jos ei pääse hyödyntämään opittua arjessa riittävästi. Uuden oppiminen on samalla myös vanhan kertaamista. Kertaalleen opitun taitaa vasta kun sitä on tarpeeksi kerrannut. Saman asian oppimista ei kannata väheksyä. Liian usein sivuutetaan asiat, jotka jo tiedetään – tai luullaan tiedettävän! Jos kertaus on oppimisen äiti, olkoot opitun soveltaminen sitten oppimisen isä. Opitun tiedon, taidon ja käytännön ylläpitämisellä pidät asian pinnalla, ja antamalla sille huomiota teet siitä entistä ajankohtaisemman. Kuka tietää, voit myös oppia jotain uutta asiasta jonka jo osaat. Se tarkoittaa että teet sen asian paremmin kuin ennnen!
Esimerkki:

1. Kielen oppiminen: Sanotaan, että olet ottanut koulussa espanjan tunteja pari vuotta, olet tehnyt kokeita ja päässyt läpi niistä. Näin sinulla on näennäinen kyky, todistus siitä, että olet opiskellut espanjaa, mutta se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että sinä omaisit espanjan kielen. Se, että todella osaisit puhua ja käyttää espanjaa vaatii paljon enemmän. Uuden kielen oppiminen tarkoittaa, että sinun pitää kerrata, puhua, lukea, ja käyttää kieltä arjessa. Vasta sitten voit todella omata sen taidon.

2. Uiminen, pyöräily, autolla ajaminen: Nämä taitavat olla ainoita asioita, joita osaamme, kun olemme ne kerran oppineet ja vaikka emme juurikaan harjoittelisi. Suurempaan osaan asioista tämä ei kuitenkaan päde, vaan meidän tulee harjoitella ja kerrata jo oppimaamme, jotta todella oppisimme sen. Toinen esimerkki on kaunokirjoitus – jos et harjoittele sitä, se pääsee unohtumaan. Sama pätee työ-elämässä, jos käyt coaching-koulutuksen, eli näennäisesti osaat coachata, mutta jos et koskaan sitä käytä ja harjoita coachaamista, taidot ruostuvat.

3. Tilaisuuden järjestäminen: Mitä enemmän työvaiheita, sitä vaikeampi on muistaa pitkän tauon jälkeen miten ne menivätkään. Tilaisuuden järjestämisessä on paljon yksityiskohtia – paikka, tarjoilu, kutsut, ohjelma, puhujat jne. On helppo useasti järjestää tilaisuuksia ja käyttää pysyviä kontakteja ja toimittajia, mutta jos järjestää tilaisuuden esimerkiksi vain kerran vuodessa, helposti asiat vaan unohtuu. Oppimista tukee tällöin erilaiset muistilistat. Kaikkea ei tarvitse muistaa ulkoa!

Älä yritä oppia kaikkea

Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata yrittää oppia ja seurata, koska energiatasomme ja keskittymisemme on harmittavan rajallista. Siksi on hyvä opettaa itsensä seuraamaan asioita ja aiheita, jotka sivuavat omaa elämää, mielenkiintoja ja arkityötä. Lisäksi on hyvä muistaa, että omaksuminen edellyttää taidon käyttämistä. Kun asiasta tulee tapa, taidon soveltaminen on edennyt rutiinitasolle. Vielä, kun altistaa omat tottumukset ja rutiinit jatkuvalle kehittämiselle, oppiminen on jokapäiväistä.
Mietittäväksi:

• Kuinka voit edistää rutiinejasi töissä?
• Mikä voisi olla tämän päivän piristyksesi?
• Kun luet päivän (netti)lehden, luetun jälkeen kysy itseltäsi: Mitä uutta opit? Mikä jutuista oli merkittävää – miksi?
• Kenen kanssa voisit käydä seuraavan viikon aikana syömässä? Mitä voisit oppia häneltä?
• Miten voisit tänään rikkoa rutiinisi? Mikä voisi olla vaihtoehto kotimatkalle / kävelylenkille / salitreenille / syömistottumuksille?
• Mitä voisit oppia valitsemasi kollegan tavasta tehdä arkityötään? Jos olet esimies, voisitko pyytää lupaa tulla seuraamaan sitä, miten hän vetää omaa palaveriaan?