Tarvitseeko työelämässä olla täysin on tai off?

Pystytkö irtaantumaan töistäsi koskaan 100%sti? Uskon että osa pystyy, mutta ei niin pitkiksi ajoiksi kuin ehkäpä toivoisi. Puhelin, sähköpostit, pikaviestit ja some pitävät meidät tavalla tai toisella kiinni töissä vapaa-ajalla ja jopa lomallakin.

Ehkäpä ikuinen tavoite erottaa ”oma elämä” työelämästä onkin nykyaikana yksi syy, minkä takia jopa uuvumme ja koemme jatkuvaa irtaantumisen tarvetta vain lisää. Tämä ei siis tietystikään ole yksi ja ainoa syy ajanhallinnan menettämisen tunteisiin, mutta näkökulma.

Voisiko meillä olla erillisten työelämän ja muun elämän sijaan vain yksi elämä?

Miten yhdistää työ sekä muu elämä vain yhdeksi elämäksi ja voida hyvin?

Olen useammankin kerran pysähtynyt pohtimaan sitä, miten onnistuisin hallitsemaan työaikaani ja sitä muuta aikaa omina kokonaisuuksinaan ja miksi niin sitkeästi yritän enää lokeroida niitä erilleen, koska varsinkin omalla kohdallani se on aikamoisen vaikeaa.

Olen työskennellyt yrittäjäpohjalta jo viitisentoista vuotta, enkä ole vieläkään löytänyt vastausta – paitsi sen oivalluksen, että ehkäpä näitä asioita ei tarvitsekaan erottaa toisistaan vaikka niin moni muuta kehottaa.

”Sulje puhelin, älä lue sähköposteja, älä vastaa puhelimeen, mieti jotain ihan muuta!” toimii joskus, kunnes jo palan halusta tehdä kuitenkin taas ihan vähän ja hetken töitä – ja se oli taas siinä. Tai sitten on tavallaan vaan pakko hoitaa joku tehtävä – markkinointihan on usein sellaista.

Tänäänkin tätä kirjoittaessani olen tehnyt etätöitäni perheen hyöriessä ympärillä. Välillä laitan ruokaa ja hoidan pienintä poikaamme, sitten teen taas hetken töitä, ja kohta pelaan palloa isomman pojan kanssa pihalla – tai jotain vastaavaa. Kellon ajalla ei ole niin merkitystä, milloin mitäkin teen. Missä menee siis työ- ja vapaa-ajan raja? Ei oikein missään!

Olipa lähtökohdat mitkä vaan, nykyään yhä useammassa työnkuvassa työasiat hiipivät mieleen vapaallakin ja sitten ei ollakaan enää täysin töistä vapaalla, vaikka töitä ei tekisikään konkreettisesti. Onko tässä ajassa lopulta järkeä yrittää olla jompaa kumpaa, täysin off tai on?

Voisiko ratkaisu olla se, että ei puhuttaisi enää työelämästä ja muusta elämästä – vaan ainoastaan elämän tasapainosta?

Varmasti on niin, että kun työelämässä joku on huonosti, se heijastuu sinne muuhunkin elämään työn ulkopuolella ja toisin päin. Palautumisella ja arjen hallintataidoilla on suuri osa tässä ajankäytön valtataistelussa.

Minusta tuntuu, että useimmat ihmiset ajattelevat palautumista vain työn näkökulmasta eli kuinka siitä työstä pitää palautua sitten siellä vapaa-ajalla. Totuus on kuitenkin se, että kaikki elämämme palaset kuormittavat aivoja sekä kehoa yhtä lailla, ja kaikesta elämästä tarvitaan palautumista ihan joka päivä (siksi me kai nukummekin öisin!). Kyse on siis yhdestä kokonaisuudesta.

Elämänoppini työn ja muun elämän kanssa tasapainoiluun

• Kun työ sujuu hyvin eli minun on hyvä tehdä työtä, voin olla vapautuneempi ja rennompi kokonaisvaltaisesti.
• Minulla ei ole juurikaan tarvetta erotella vapaata ja työtä mielessäni silloin, kun asiat ovat hyvin.
• Palautua tulee joka päivä (ihan kaikesta)!
• On tärkeää oppia pysähtymään ja reflektoimaan omia tuntemuksiaan ja reaktioitaan sekä niiden juurisyitä.
• Kaikista tärkeintä on tehdä muutoksia rohkeasti, jos joku elämän osa on epätasapainossa, olipa kyse pienestä tai suuresta asiasta.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, elämähän on systeemi

Vaikka olenkin löytänyt oman pääni sisällä sen ”suuren viisauden”, että voin olla ja elää ja hengittää työtä ja muuta elämääni yhtäaikaisesti ja ihan luvalla, niin en toki väitä että kaikkien pitäisi niin tehdä. Pointtini on, että meillä ei ole eri elämiä työlle ja muulle ajalle, vaan yksi iso kokonaisuus – systeemi, jonka sisällä toimii monia pienempiä eri systeemejä vaikuttaen toisiinsa.

Minunkin on pitänyt ottaa huomioon työaikojeni kanssa tasapainoillessa se lähin systeemini eli oma perheeni. Tekemäni ratkaisut ja pienetkin päivittäiset päätökset vaikuttavat aina jotenkin perheeni jäseniin. Tasapaino on siis se juttu, kaikkien systeemien välillä sokkeloidessa.