Olen saanut systeemisenä business coachina ja tiimien valmentajana valtavan paljon käytännönläheisiä hyviä vinkkejä ja viisautta osallistumalla BoMentiksen sisäiseen coachien työnohjaukseen viimeisen vuoden aikana. Tapaamisia on ollut joka kolmas viikko pienen porukan kesken, ja jokaisen yhteisen keskustelun jälkeen olen tuntenut syvää kiitollisuutta siitä, mitä kaikkea voin oppia muilta.
Mikä on mahdollistanut oppimisen?
Olen oman kokemukseni pohjalta pysähtynyt pohtimaan, mikä tekee oppimisen mahdolliseksi ja mistä siinä on oikein kyse. Haluan jakaa ajatuksiani tämän kirjoituksen myötä myös teille.
On muistettava, että tiimicoachingin työnohjaus on parhaimmillaan aktiivinen prosessi, jossa sekä työnohjaaja että ohjattavat heittäytyvät mukaan ihmettelyyn yhdessä. Kirjoitan tätä tässä blogissa ohjattavan näkökulmasta.
Tähän mennessä mieleenpainuvin hetki työnohjauksessa oli tilanne, jossa toin varovasti esiin minua askarruttaneen kysymyksen. Tapahtuneesta on kulunut jo puoli vuotta, enkä muista itse kysymystä, mutta muistan tunteen, joka kumpusi tietämättömyydestäni. Minulla ei ollut kysymykseeni vastausta, en tiennyt ennalta, mikä tilanteessa oli minulle ollut niin merkityksellistä. Otin riskin, rohkaistuin tuomaan asian esiin, ja asetin itseni näin aidosti haavoittuvaan asemaan.
Pidin erityisesti siitä, että työnohjaajani otti hyvin coachaavan asenteen ja uteliaan otteen tilanteessani. Se oli tilanteessani hyödyllistä, koska en vielä ollut perillä siitä, mikä kysymyksessäni oli olennaisinta, joten hyödyin siitä, että pysähdyimme yhdessä tapahtuneen äärelle. Työnohjaajani kysyi minulta muutaman yksinkertaisen kysymyksen, jotka auttoivat pohtimaan tapahtunutta uudesta näkökulmasta.
Yksi näistä kysymyksistä kolahti. Muistan, kuinka tunsin sisälläni jonkin liikahtavan. Ihan kuin asiat olisivat menneet sisäisessä järjestelmässäni uusiksi. Tunne muistutti tilan tai vapautumisen tunnetta. Keskustelun jälkeen jäin pohtimaan, mitä minulle oli juuri tapahtunut ja oivalsin, kuinka aito oppiminen lähtee siitä, että minussa on tilaa uuden oppimiselle.
Myöhemmin oivalsin, että olin onnistunut ohjattavana tuomaan esiin haavoittuvuuteni. Onnistuin olemaan avoin tilanteessa, jossa kuitenkin tunsin epävarmuutta.
Usein olemme tottuneet ajattelemaan, että asiantuntijuutemme perustuu perehtyneisyyteemme, siihen, että olemme tietoisia ratkaisuista tai että pystymme ratkaisemaan ongelmamme itse. Tai ainakin, että olisin onnistunut esittämään, että olin ajatellut asiaa jo aiemmin.
Gabor Maté on sanonut erinomaisesti, että haavoittuvuus on kasvua. Meidän täytyy päästää irti puolustusmekanisteistamme, kuten oikeassa olemisesta, jotta voimme antautua kasvulle. Tämä taas vaatii kasvuympäristöltä turvallisuuden tuoman tunteen. Eivät puutkaan kasva kovalla kalliolla, kivellä tai hiekassa, ne vaativat pehmeämmän kasvualustan. Pehmeys saattaakin uupua monesta työympäristöstä, koska olemme keskittyneet työelämässä liiaksi suorittamiseen.
Tiimicoachingin työnohjauksella on paikkansa kasvun edistäjänä
Yhdessä työnohjaajamme ja ryhmän kanssa loimme suotuisan kasvualustan oppimiselle. Työnohjaajan kyky pysähtyä mahdollisti myös oman pysähtymiseni. Hänen arvostava ote ja uteliaisuus kutsuivat minut oppimisen äärelle.
Huomaan usein ajattelevani kasvua kipuna, mutta kasvukivut taitavat tulla itseasiassa juuri siitä, että luovumme hetkeksi itsellemme tärkeistä puolustusmekanismeista, jotka ovat pitäneet meidät turvassa, kun astumme uuden äärelle ja ei-tietämisen tilaan.
Esimerkkini työnohjauksessa tapahtuneesta oppimisesta on syvästä päästä, mutta haluan muistuttaa, että se on meille kaikille mahdollista oikeanlaisissa puitteissa.
Monet työnohjauksesta saamat hyödyt ovat mitattavissa myös konkreettisina ideoina siitä, mitä voin eri tilanteissa tehdä toisin. Olen oppinut itseäni kokeneemmilta konkareilta hyviä käytännönvinkkejä, joita en itse olisi tullut ajatelleeksi. Ryhmätyönohjauksessa olen myös päässyt jakamaan omaa viisauttani ja ideoimaan muiden esiin tuomiin haasteisiin ratkaisuja ja ideoita.
Tiimicoachingin työnohjaus takaa ammattitaitoni kehittymisen, ja on siksi ihan ”must” jokaiselle coachille. Coachingin työnohjauksessa voi todellakin herätä oma sisäinen halu uuden oppimiselle, joten suosittelen kokeilemaan.
Systemic Business & Team Coach Anna-Riikka Kärnä
BoMentis Oy, Coaching House Finland Oy kiteyttää työnohjauksen peruskäsitteistöä
PS. Kansainvälisessä keskustelussa Coachingin työnohjauksesta käytetään nimeä coaching supervision. Samaa käsitettä on alettu käyttää myös suomalaisten coach-ammattilaisten keskuudessa. Omassa kielenkäytössämme suosimme kuitenkin suomalaista muotoa, coachingin työnohjaus, koska se on menetelmältään samanlaista kuin työnohjaus, läsnäolevaa ja pohtivaa ammatillista kasvua.
PSS. Coachingin työnohjaus tulee lisääntymään tulevien vuosien aikana, koska kansainväliset coaching-yhdistykset, EMCC ja ICF, suosittelevat ja osin myös edellyttävät sitä, että ammatikseen tiimicoaching-työtä tekevät käyvät säännöllisesti työnohjauksessa.
PSSS. BoMentiksen coachingin työnohjaajina ja oppimisprosessin edistäjinä ovat toimineet Marjo-Riitta Ristikangas ja Vesa Ristikangas, välillä yhdessä ja välillä erikseen.
Lue myös: ICF hyväksyi BoMentiksen valmentajat Marjo-Riitta ja Vesa Ristikankaan coachingin työnohjaajiksi