Tutustu Systemic Business Coach® -koulutukseen. Videolla Virpi Takala kertoo kokemuksistaan koulutuksesta.
Tiedätkö, mitä on valmentava ote ja valmentava johtajuus? Oletko kokenut sen konkreettisesti alaisena tai toteuttanut käytännön työssäsi esihenkilönä, asiantuntijana tai kollegana? Minä olen, ja toimiessaan valmentava ote myös tuntuu.
Koetko, että muiden ihmisten haasteet kasautuvat yksin sinun päällesi, etkä kerkeä ymmärtämään kaikkia, tai saamaan aikaan tarpeeksi tyydyttäviä ratkaisuja?
”Et sä mitään oikeasti osaa.” Näin se pieni pirulainen olkapäällä huutelee meille kaikille varmasti toisinaan. Osaamista, tietoa ja taitoa löytyy, mutta emme itse usko täysin siihen. Toisinaan myös sanan ”Kiitos” kuuleminen saa aikaan hämilleen menemisen. ”Ei tää nyt mitään ollut.” Tuttua?
Coaching-osaaminen on sitä, että aktivoidaan hyviä laadukkaita keskusteluja ja yritetään löytää yhteisiä tavoitteita, joihin on helpompi sitoutua. Tiimicoach käsittelee hankalia tilanteita yhdessä tiimin tai ryhmän kanssa ja luo tiimin jäsenten välille avointa keskustelukulttuuria.
Kuuntele videolta rentoa keskustelua siitä, mitä coaching on? Minkälaisille oragnisaatioille ja ihmisille coaching sopii? Ja minkälaisiin tilanteisiin coaching kannattaa hyödyntää?
Viivi oli väsynyt jatkuvaan kiireeseen. Hän koki olevansa varsinainen tulipalojen sammuttaja.
Viime tammikuussa tein päätöksen ryhtyä coachattavaksi. Olin tuolloin oman polkunsa kadottanut opiskelija, joka työsti opinnäytetyötään business coachingista.
Kouluttautuminen coachiksi on iso investointi itseen. Vaikutukset näyttäytyvät parhaimmillaan sekä ammatillisella että henkilökohtaisella tasolla. Näin myös hyvässä prosessissa tulisi tapahtua, sillä coachingia tehdään tietotaidon ohella pitkälti omalla persoonalla.
Asiantuntijatiimin asiakastyytyväisyys oli ollut pidemmän aikaa laskusuunnassa. Asiakkaat eivät saaneet mielestään tasalaatuista palvelua.
Organisaation menestyminen jatkuvassa muutoksessa olevassa toimintaympäristössä edellyttää kaikkien osallistumista yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen. Siksi meillä ei pitäisi olla taloudellisesti varaa jättää ihmisten aivoja käyttämättä.
Työpaikat, työyhteisöt ovat enemmän ja enemmän virtuaalisia. Fyysinen läsnäolo ei ole enää välttämätöntä tiimityön tekemiseen, vaan vuorovaikutuksen tavat moninaistuvat kiihtyvää vauhtia. Virtuaalitiimihuoneita on jo käytössä yrityksissä ja oppilaitoksissa.
Jos valmentava johtajuus kuuluu kaikille, niin sitähän voi soveltaa muuhunkin kuin johtamiseen. Tein taannoin omassa arjessani oivan havainnon asiasta. Lapseni kysyi eräänä päivänä apua läksytehtävään. Kuten yleensä, sen sijaan että olisin kertonut vastauksen suorilta käsin tai oman näkemykseni siitä – kysyin ”Mitä ajatuksia sinulle tulee mieleen kysymyksestä?”
Vahva ja kukoistava coachaava kulttuuri vaatii vankan alustan jonka päällä kasvaa. Tämä alusta koostuu kolmesta tukipilarista, jotka ovat keskenään yhtä tärkeitä. Jos jokin näistä puuttuu se uhkaa myös coachaavan kulttuurin kehittymistä ja vahvistumista.
Olin hiljattain tapaamassa potentiaalista asiakasta. Johtoryhmänä he pohtivat organisaationsa ilmiöitä. Ärtymys ja muutostoive kohdistuivat erityisesti toimistokuukkeleihin ja alati chättäileviiin asiantuntijoihin, jotka eivät tuntuneet olevansa sitoutuneita työhönsä. Esimiesporras katsoi vierestä, koska fiilishän on tärkein.
Har du någon gång förundrats över människor som inte ser ut att ha särskilt goda förutsättningar men ändå klarar av otroligt svåra saker? Kanske du sett videor på Youtube med Nick Vujicic, mannen utan armar och ben, eller andra fantastiska människor som tycks kunna göra vad som helst.
Juhlapuheissa usein kehutaan: meillä 1+1 on enemmän kuin 2! Mutta kuinka taajaan tuo mahtaa olla totta, miltä näyttää arki? Moni tiimiläinen tunnistaa ainakin joitakin näistä epäkohdista:
Yleensä johtajalle maksetaan siitä, että hän visioi, toteuttaa strategiaa ja saa aikaan taloudellisia tuloksia, ebittejä. Käytännössä johtaminen on kuitenkin hyvin paradoksaalista toimintaa: vaaditaan innovatiivisuutta ja tehokkuutta, selkärankaisuutta ja innostavuutta, paneutumista ja sosiaalisuutta.
Jos joku nimittää itse itsensä guruksi, hymähdämme todennäköisesti epäilevästi. Meillähän on vallalla sellainen käsitys, että guru tietää kaiken. Entä jos se onkin päinvastoin? Minuun teki suuren vaikutuksen 17 vuotta sitten, kun George Harrison esitti eräässä TV-haastattelussa, että guru merkitsee sanskriitin kielessä pimeyden karkottajaa.
Auloissa, hisseissä ja avokonttoreissa – todennäköisesti kaikkialla - on tähän aikaan vuodesta ihmisiä, jotka yrittävät välttää saamasta tartuntaa. Minulla on Sinulle hyviä uutisia! Tarjolla olisi tartuntaa, jota ei kannata pelätä, vaan joka jopa kannattaa itselleen hankkia.
