Huomasin pohtivani sitä, mistä toimitusjohtajat unelmoivat. Ja pakko minun oli myöntää, että en tiedä tarkalleen, mutta joitain arvauksia toki voin tehdä: Voit unelmoida hyvin toimivasta tavoiteorientoituneesta organisaatiosta, jolloin voit johtaa ”homma purkkiin ja pakettiin” mentaliteetilla.
Tässä jaksossa Rafael Ristikangas haastattelee johdon valmentaja Vesa Ristikangasta hänen ajatuksistaan liittyen muutosjohtamiseen. Huomio kiinnittyy Vesan omiin kokemuksiin, jotka ovat syntyneet Korona-pandemian kohtaamisen myötä. Mitkä ovat Vesan kokemusten myötä syntyneet keskeisimmät opit muutosten kohtaamiseen?
Viivi oli väsynyt jatkuvaan kiireeseen. Hän koki olevansa varsinainen tulipalojen sammuttaja.
Asiakkaamme kokemuksen mukaan jopa 90% olettamuksistamme siitä, mitä toinen haluaa ON VÄÄRIN! Mikä on sinun kokemuksesi? Mitä sinä luulet - ovatko olettamuksesi siitä, mitä joku toinen haluaa tai tarvitsee oikein? Millä tavalla asiakas sai selville virheelliset olettamuksensa?Kouluttajamme Anna Lönnroth jakaa lyhyellä videolla asiakkaan mielenkiintoisen oppimistilanteen.
Pystyäkseen olemaan valmennettavana on oltava tai kehitettävä omia joukkuepelaajan ominaisuuksia ja kyvykkyyksiä. Olennaisin kyvykkyys valmennettavana olemiseen on oma asenne, jonka tärkein osa-alue on kyky olla nöyrä. Ilman nöyryyttä olet todennäköisesti liian ylimielinen ja oletat osaavasi jo kaiken riittävästi.
Olen huomannut, että lähes poikkeuksetta johtoryhmissä arvostetaan edelleen syvää asiantuntemusta – yksittäisen johtoryhmäläisen asiantuntemusta. Onko se ongelma, vai hyve?
Ensikosketus kertoi kaiken. Johtoryhmän jäsenet sammuttivat jatkuvia tulipaloja, syyttivät enemmän tai vähemmän toisiaan niiden sytyttämisestä toimitusjohtajan väistellessä ilmiselviä ongelmia, jotka uhkasivat vaarantaa käsillä olevan suuremman luokan uudistuksen läpimenon.
Muutos on yksilöllinen kokemusperäinen asia. Meistä kukin käsittää eri asiat eri tavoin, esimerkiksi joko ”business as usual” -asioiksi tai muutokseksi. Väitän, että muutos ei ole muutos, jos se ei herätä tunteita.
On helppo todeta, että olen hyvä kuuntelija. Lääketieteellisesti katsottuna korvani ovat kunnossa, kuuloelimeni ovat toimivat. Kuuntelun psykologinen taso sitä vastoin taas tuottaa kuuntelemisesta hyvin kompleksisen kokonaisuuden, josta yksinkertaisuus on kaukana.
Johtuvatko viha ja ärtymys stressistä? Ovatko vihanilmaukset merkkejä jaksamattomuudesta ja huonoista elintavoista? Ovatko pelottavat ihmiset työn väsyttämiä, vai voisiko aggressiivisuuden tulkita myös muista tekijöistä johtuvaksi? Päätin lähteä selvittämään stressin ja vihan yhteyksiä.
Kävelin ympäri luentosalia ja opetin yksinkertaista stressinhallintaa. Nostin vesilasin ylös, jolloin yleisö odotti. Odotti, että kysyisin: ”Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi” -kysymyksen. Sen sijaan hymyilin ja kysyin: ”Miten painava tämä lasi on?”
Miksi työyhteisöissä yhteistyö tuntuu usein kivireen vetämiseltä? Mistä työyhteisön jäsenten yhteistyötä nakertava suhtautuminen kumpuaa? Mitä ilmiölle voi tehdä, vai ovatko myrkyttäjät vaan toivottomia tapauksia?
Yleensä johtajalle maksetaan siitä, että hän visioi, toteuttaa strategiaa ja saa aikaan taloudellisia tuloksia, ebittejä. Käytännössä johtaminen on kuitenkin hyvin paradoksaalista toimintaa: vaaditaan innovatiivisuutta ja tehokkuutta, selkärankaisuutta ja innostavuutta, paneutumista ja sosiaalisuutta.
Jos joku nimittää itse itsensä guruksi, hymähdämme todennäköisesti epäilevästi. Meillähän on vallalla sellainen käsitys, että guru tietää kaiken. Entä jos se onkin päinvastoin? Minuun teki suuren vaikutuksen 17 vuotta sitten, kun George Harrison esitti eräässä TV-haastattelussa, että guru merkitsee sanskriitin kielessä pimeyden karkottajaa.
”Coaching on innostava, haastava ja luova yhteistyösuhde, jonka tarkoituksena on inspiroida ihmisiä ottamaan täysipainoisesti käyttöönsä sekä heidän henkilökohtaiset että ammatilliset voimavaransa.”
