Olen pohtinut tätä asiaa monia kertoja elämäni aikana ja yrittänyt ymmärtää, miksi annamme pelolle niin paljon valtaa. Miksi annamme pelon lyhentää unta, nostattaa pulssia, saada äänen värisemään tai posket punastumaan? Voisiko se olla pelko epäonnistumisesta?
Melkein jokaisessa työkuviossa, jonka haasteista kuulen avauduttavan, on sama ongelma läsnä: johdon sanotaan vaativan liikaa, joka toisinaan sitten stressaa, vie yöunia ja vie hyvää mieltä pois vapaa-ajallakin. Miten tästä oravanpyörästä pääsisi pois?
Jo Sokrates oivalsi aikoinaan, että innostus siivittää oppimista ja kehittymistä. Valmentavalla asenteella ihmiset kehittyvät rytisten ja onnistumisia syntyy väistämättä. Näin tehden toisetkin yksilöt ottavat vastuuta tekemisestään ja kokevat olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta.
Työelämän käytännön arki on paljon monimutkaisempaa kuin mitä tietokirjoissa esitetään. On helppo lukea ohjeita siitä, kuinka tulisi toimia, miten käyttäytyä ja miten ottaa toiset huomioon, mutta haaste ilmenee toteuttamisvaiheessa.
Kun työyhteisön huonoa ilmapiiriä tai konfliktitilannetta ryhdytään ratkomaan, tavoitteeksi voidaan määritellä sovun ja työrauhan saavuttaminen. Mutta mitä työrauha tarkalleen ottaen tarkoittaa käytännössä?
Minulla oli tänä keväänä ainutlaatuinen tilaisuus perehtyä Valmentavat Taidot ‑verkkovalmennukseen BoMentiksen ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun yhteistyön puitteissa.
Jos olet miettinyt, miten paljon rahaa organisaationne on käyttänyt koulutuksiin tai valmennuksiin ja mitä tuloksia on saatu, tämä blogi on tarkoitettu juuri sinulle.
