Valmentamalla mielenrauhaa ei anneta eikä opeteta suoraan. Mielenrauha syntyy valmentamisen sivutuotteena, kun ihminen alkaa kokea sisäistä toimijuutta, selkeyttä ja turvaa. Avaan tätä teemaa väitelauseina valmentavan otteen, psykologian ja hermoston toiminnan näkökulmista.
Ihmiset, jotka tekevät intensiivistä ihmisten kohtaamistyötä, usein unohtavat oman työhyvinvointinsa. Se on nurinkurista, koska kun kohtaamme ihmisen haavoittuvaisimmillaan, tarvitsemme erityisen paljon jaksamisen resursseja. Kun kannamme vastuuta ihmisen hyvinvoinnista, tarvitsemme itse työhyvinvointia. Siksi kysymys ei ole enää siitä, tarvitaanko hyvinvointia tukevaa työyhteisöä – vaan siitä, miten se rakennetaan niin, että se kantaa myös kiireessä ja kuormituksessa.
Esihenkilönä et voi estää kaikkia virheitä – mutta voit vaikuttaa siihen, millaisia virheitä tiimissä tapahtuu. Luovat kokeilut ja rohkeat riskit kuuluvat kehitykseen, mutta prosessimokat (preventable failure) ovat toista maata. Ne kertovat siitä, että ohjeet, toimintatavat tai vastuut eivät ole kunnossa. Siksi prosessimokien ehkäisy ei ole vain tekninen kysymys, vaan osa johtamista.
Miksi joihinkin työyhteisöihin tai harrastuspaikoille on helppo tulla – ja toisiin ei? Miksi joskus motivaatio vaikkapa treenaamiseen syntyy jo siitä, että paikan päällä on mukava ilmapiiri? Entä mitä johtopäätöksiä tästä voisi vetää tiimityöhön ja työelämän kulttuuriin?
Oletko huomannut, miten usein luovuus nykyään tuntuu katoavan tehokkuuden tavoitteluun? Parhaimmillaan ideat pyörivät yksilöiden mielessä ja inspiroivat keskustelut jäävät videopalavereissa toteutumatta. Yhteinen innostus on hautautunut ilmoitustaulujen ja Teams-viestien alle. Emme enää törmäile toistemme ajatuksiin.
Ajatus siitä, että “moka on lahja”, on inspiroiva – se korostaa oppimista, inhimillisyyttä ja epäonnistumisen hyväksyntää. Mutta kaikki mokat eivät ole lahjoja. Mutta jokaisella virheellä voi olla arvo, jos sen kohdalla osataan tehdä oikea tulkinta.
Mitä tapahtuu, kun ei uskalleta häiritä toisia eikä osoittaa avun tarvetta? Kun työntekijät, joiden tehtävänä olisi tehdä yhdessä töitä, eivät puhu toisilleen, eivätkä auta toisia oma-aloitteisesti, vaikka näkevät, että toinen kipuilee tehtäviensä kanssa, syntyy ahdistusta ja kaaosta.
Uusimassa podcast-jaksossamme Johdon valmentaja Anna Lönnroth kertoo kolme keskeistä periaatetta motivoitumisesta. Ymmärrä vähän enemmän miten itse voisit motivoida toisia tai itseä?
Vai pyritkö välttämään inhottavia tunteita? Tiesitkö sitä, että tunteiden merkitys ei ole tehdä ihmisen oloa onnelliseksi tai ahdistuneeksi! Ajatus, että tunteet jaetaan negatiivisiin ja positiivisiin, on psykologiassakin hyvin uusi jaottelu. Se on tämä uusi länsimainen keksintö, että on ihmisille mukavia tunteita, joita tavoitellaan ja ikäviä tunteita, joista pitää päästä pois.
Uuden vuoden aloitukseen liittyy aina odotuksia, toiveita ja konkreettisia tavoitteita. Millaiset tavoitteet sitten ovat hyviä työkontekstissa? Kuuntele valmentajamme Tommi Rantamäen vinkit!
Kuuntele podcastistämme, kun Executive Coach Vesa Ristikangas kertoo hyväksi kokemansa 3 vinkkiä itsemyötätuntoon arjessa.
Kun tunteiden kokeminen ihmiselle on täysin luonnollista ja merkityksellistä, niin niiden hallinta auttaa navigoimaan monimutkaisessa maailmassa tehokkaammin. Voimme olla lempeästi jämäkkiä ja valikoidusti haavoittuvia sekä siten varmistaa hyvät ihmissuhteet ja mielekäs elämä.
Pystytkö irtaantumaan töistäsi koskaan 100%sti? Uskon että osa pystyy, mutta ei niin pitkiksi ajoiksi kuin ehkäpä toivoisi. Puhelin, sähköpostit, pikaviestit ja some pitävät meidät tavalla tai toisella kiinni töissä vapaa-ajalla ja jopa lomallakin.
Hyvien vuorovaikutustaitojen ja onnistuneen yhteistyön ytimessä on kuuntelu, läsnäoleva kuunteleminen. Meillä kaikilla on kuunteluun tarvittavat työkalut jo syntymästä asti käytössämme, mutta voimme olla kuuntelematta, ja varsinkin kuulematta, mitä meille puhutaan tai mitä ympärillämme tapahtuu, jos niin valitsemme. Tämä ei ehkä tapahdu tietoisesti ja siksi tämä on tärkeä teema pysähtyä pohtimaan.
Johtamiselta odotetaan sitä, että se tukisi sekä omaa ja yhteistä työhyvinvointia että yksilöllistä kehittymistä omassa työroolissa. Koetko, että sinulta odotetaan liikaa? Pystytkö enää tarjoamaan johdettavillesi sitä, mitä he sinulta tarvitsevat?
Työelämässä puhutaan usein avoimuuden ja rehellisyyden tärkeydestä, mutta mitä tapahtuu, kun työntekijä joutuu kohtaamaan kysymyksen, johon hänellä ei ole vastausta? Saako teillä sanoa "en tiedä"?
Unelmointi vastaa peruskysymykseemme: Millaista elämää haluan elää? Olenko tyytyväinen tähän vai haluanko jotain enemmän? Mistä sinä unelmoit?
Päivi Kupias tarttuu kirjassaan, Työnohjaus ja coaching, systemaattisesti tarkastelemaan kahden keskeisen ohjausmuodon yhtäläisyyksiä ja eroja. Itse koulutettuna työnohjaajana ja business coachina suosittelen tätä kirjaa ohjausalan ammattilaisille ja kaikille, jotka haluavat kehittyä toisten ihmisten ohjaamisessa ja vaikuttamistyössä.
On tärkeää ymmärtää, että olemme ihmisinä erilaisia ja eri elämäntilanteessa, ja että me innostumme eri asioista. Oppikaamme arvostamaan yksilöllisiä eroavaisuuksiamme!
Johtamisen ja työyhteisöjen kehittäjänä kohtaan lähes päivittäin tilanteita, joissa keskustelun osapuolet alkavat nokitella, selitellä tai puolustella omia tekemisiään. Suu ei pysy kiinni, vaan tilanteessa on pakko kommentoida ja saada sanottua oma tärkeäksi koettu viesti. Miksi kannattaisi välillä pitää suu vaan kiinni?
