Saako teillä sanoa ”En tiedä”?
Blogit
Työelämässä puhutaan usein avoimuuden ja rehellisyyden tärkeydestä, mutta mitä tapahtuu, kun työntekijä joutuu kohtaamaan kysymyksen, johon hänellä ei ole vastausta? Saako teillä sanoa ”en tiedä”?
Valitettavasti on totta, että se selkein vastaus ei ole käytännön arjessa totuus kaikkialla. Siinä missä voimme lähes aina tokaista puolisolle, ystävillemme ja lapsillemme ”en tiedä, selvitän asian”, saman sanominen työyhteisössä ääneen on paljon vaikeampaa. Syyt voivat kummuta itsestämme ja omasta epävarmuudestamme: millaisen kuvan annan, jos en tiedä, mitä minun ehkä pitäisi tietää? Syyt löytyvät myös harmillisen usein itse työyhteisöstä ja sen ilmapiiristä; voi olla, että epävarmuuden näyttäminen ja ääneen ilmaiseminen on jopa tukahdutettu.
Rohkeus näyttää ja ilmaista epävarmuutta liittyy syvemmin psykologiseen turvallisuuteen työyhteisössä – siihen, voiko yksilö tuntea olonsa turvalliseksi myöntää, ettei tiedä kaikkea, ilman pelkoa negatiivisista seurauksista.
Avoimuus työyhteisössä ei siis tarkoita vain onnistumisten juhlimista, vaan myös epävarmuuden ja tietämättömyyden hyväksymistä. Psykologinen turvallisuus on käsite, joka kuvaa työympäristöä, jossa työntekijät tuntevat olonsa turvalliseksi ilmaista mielipiteensä, kysyä kysymyksiä ja myöntää virheensä ilman pelkoa rankaisusta tai arvostelusta. Millainen ilmapiiri teillä vallitsee?
Usein työntekijät saattavat vältellä sanomasta ”en tiedä” pelätessään, että heitä pidetään epäpätevinä tai kyvyttöminä sekä huonosti työnsä tehneinä. Kuitenkin tämä pelko voi johtaa suurempiin ongelmiin, kuten virheisiin, väärinkäsityksiin ja lopulta heikentyneeseen tiimisuoritukseen. On tärkeää ymmärtää, että myöntämällä tietämättömyytemme voimme oppia ja kasvaa yksilöinä ja tiimeinä.
”En tiedä” johtaa parhaimmillaan yhdessä etsittyihin vastauksiin
ja samalla kaikki oppivat uutta.”
Organisaatiot voivat luoda vahvan pohjan psykologiselle turvallisuudelle vahvistamalla avoimuutta ja rehellisyyttä. Esimerkiksi, jos johtajat ja esihenkilöt itse myöntävät avoimesti omat rajallisuutensa ja kysyvät apua tiimiltään, se luo ilmapiirin, jossa parhaimmillaan muutkin uskaltavat myöntää oman tietämättömyytensä. Tällainen kulttuuri edistää oppimista ja innovaatioita.
Sanoa ”en tiedä” ei ole heikkous, vaan voimavara, kun se tehdään avoimuuden, oppimisen ja yhteistyön hengessä. Ei tietäminen on aikuisuutta, jossa uskalletaan olla omia itsejä sillä tavalla, että yhdessä oppiminen on mahdollista. Se on rohkeutta olla vajavainen ja kehittyä yhdessä.
Psykologinen turvallisuus rakentuu ymmärrykselle siitä, että jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja kaikki myös mokaavat jotain joskus, mikä on inhimillistä. Luomalla työympäristön, jossa ”en tiedä” on hyväksyttävä lause, rakennamme vahvaa perustaa yhdessä onnistumiselle ja kasvulle.