Työelämässä puhutaan usein avoimuuden ja rehellisyyden tärkeydestä, mutta mitä tapahtuu, kun työntekijä joutuu kohtaamaan kysymyksen, johon hänellä ei ole vastausta? Saako teillä sanoa “en tiedä”?
Valitettavasti on totta, että se selkein vastaus ei ole käytännön arjessa totuus kaikkialla. Siinä missä voimme lähes aina tokaista puolisolle, ystävillemme ja lapsillemme ”en tiedä, selvitän asian”, saman sanominen työyhteisössä ääneen on paljon vaikeampaa. Syyt voivat kummuta itsestämme ja omasta epävarmuudestamme: millaisen kuvan annan, jos en tiedä, mitä minun ehkä pitäisi tietää? Syyt löytyvät myös harmillisen usein itse työyhteisöstä ja sen ilmapiiristä; voi olla, että epävarmuuden näyttäminen ja ääneen ilmaiseminen on jopa tukahdutettu.
Merkkejä siitä, että työyhteisön ilmapiiri ei salli epävarmuutta
- Olet kuullut sanottavan jopa suoraan, että meillä ei sanota ”en tiedä”. ”Pitää vaikka esittää tietävänsä!”
- Ilmaistessasi tietämättömyytesi, saat negatiivista palautetta; ”Sinun roolissasi tämä pitäisi tietää.”
- Asioita jää sanomatta ääneen ja virheitä tapahtuu, koska kaikki eivät uskalla sanoa tärkeitä asioita ääneen.
- Pelkäät ja jännität kohtuuttomasti etukäteen sellaisia kohtaamisia ja palavereja, joissa sinulta saatetaan kysyä jotakin, mitä et tiedä.
Psykologisesti turvallinen ilmapiiri sallii epävarmuuden
Rohkeus näyttää ja ilmaista epävarmuutta liittyy syvemmin psykologiseen turvallisuuteen työyhteisössä – siihen, voiko yksilö tuntea olonsa turvalliseksi myöntää, ettei tiedä kaikkea, ilman pelkoa negatiivisista seurauksista.
Avoimuus työyhteisössä ei siis tarkoita vain onnistumisten juhlimista, vaan myös epävarmuuden ja tietämättömyyden hyväksymistä. Psykologinen turvallisuus on käsite, joka kuvaa työympäristöä, jossa työntekijät tuntevat olonsa turvalliseksi ilmaista mielipiteensä, kysyä kysymyksiä ja myöntää virheensä ilman pelkoa rankaisusta tai arvostelusta. Millainen ilmapiiri teillä vallitsee?
“En tiedä” ei ole heikkoutta tai osaamattomuutta
Usein työntekijät saattavat vältellä sanomasta “en tiedä” pelätessään, että heitä pidetään epäpätevinä tai kyvyttöminä sekä huonosti työnsä tehneinä. Kuitenkin tämä pelko voi johtaa suurempiin ongelmiin, kuten virheisiin, väärinkäsityksiin ja lopulta heikentyneeseen tiimisuoritukseen. On tärkeää ymmärtää, että myöntämällä tietämättömyytemme voimme oppia ja kasvaa yksilöinä ja tiimeinä.
”En tiedä” johtaa parhaimmillaan yhdessä etsittyihin vastauksiin
ja samalla kaikki oppivat uutta.”
Esimerkki yrityskulttuurista, joka tukee avoimuutta
Organisaatiot voivat luoda vahvan pohjan psykologiselle turvallisuudelle vahvistamalla avoimuutta ja rehellisyyttä. Esimerkiksi, jos johtajat ja esihenkilöt itse myöntävät avoimesti omat rajallisuutensa ja kysyvät apua tiimiltään, se luo ilmapiirin, jossa parhaimmillaan muutkin uskaltavat myöntää oman tietämättömyytensä. Tällainen kulttuuri edistää oppimista ja innovaatioita.
Hyödyt “En tiedä” -asenteesta
- Oppiminen: Myöntämällä tietämättömyytemme voimme avautua uusille näkökulmille ja oppia asioita, joita emme olisi muuten oppineet. Kenties opimme myös varautumaan saman kaltaisiin tilanteisiin ennalta paremmin.
- Yhteistyö: Avoimuus luo ympäristön, jossa tiimit voivat tehdä yhteistyötä tehokkaasti, jakaa tietoa ja ratkaista ongelmia yhdessä.
- Psykologinen turvallisuus: Kun ihmiset tuntevat voivansa olla avoimia, syntyy luottamus tiimiläisten välille, mikä lujittaa yhteistyötä ja sitoutumista. Psykologinen turvallisuus luo rohkeutta olla enemmän oma itsensä ja antaa toisille itsestään.
- Hyvät mielet ja hyvinvointi: Yhdessäonnistuminen tuottaa onnistumista ja iloa. Yhdessäohjautuvuus on luontaisen hyvinvoinnin ja energisoitumisen lähde.
Kuinka edistää “En tiedä” -kulttuuria
- Johda esimerkillä: Johtajat ja esihenkilöt voivat näyttää tietämättömyyttään ja pyytää apua, osoittamalla, että se on hyväksyttävää ja normaalia.
- Positiivinen palaute: Kannusta tiimin jäseniä olemaan avoimia ja palkitse heitä rohkeudestaan ilmaista epävarmuutensa. ”Kiitos kun toit esiin tämän asian. Selvitetään se yhdessä.”
- Koulutus ja kehittäminen: Tarjoa työntekijöille mahdollisuuksia oppia ja kehittää taitojaan, jotta he tuntevat olonsa varmemmiksi omassa osaamisessaan ja yhteistyössä toisten kanssa.
Ei tietämisen tila on aikuista rohkeutta onnistua yhdessä
Sanoa “en tiedä” ei ole heikkous, vaan voimavara, kun se tehdään avoimuuden, oppimisen ja yhteistyön hengessä. Ei tietäminen on aikuisuutta, jossa uskalletaan olla omia itsejä sillä tavalla, että yhdessä oppiminen on mahdollista. Se on rohkeutta olla vajavainen ja kehittyä yhdessä.
Psykologinen turvallisuus rakentuu ymmärrykselle siitä, että jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja kaikki myös mokaavat jotain joskus, mikä on inhimillistä. Luomalla työympäristön, jossa “en tiedä” on hyväksyttävä lause, rakennamme vahvaa perustaa yhdessä onnistumiselle ja kasvulle.