Pohdintaa kirjasta: Työnohjaus ja coaching, tukea työssä onnistumiseen, Päivi Kupias, 2022

Päivi Kupias tarttuu kirjassaan, Työnohjaus ja coaching, systemaattisesti tarkastelemaan kahden keskeisen ohjausmuodon yhtäläisyyksiä ja eroja. Lisäksi kirjassa nostetaan esille työnohjauksen ja coachingin ammattilaisten omia käyttökokemuksia ja arjen tilanteita, joissa molempien ohjausmuotojen vahvuudet pääsevät parhaiten esille. Itse koulutettuna työnohjaajana ja business coachina suosittelen tätä kirjaa ohjausalan ammattilaisille ja kaikille, jotka haluavat kehittyä toisten ihmisten ohjaamisessa ja vaikuttamistyössä.

Kirjaan on haastateltu niin työnohjauksen kuin coachingin ammattilaisia. Molempien ohjausmuotojen edustajien tarinoista käy selvästi ilmi tarve luoda oman ohjausmuotonsa mukaista ammatti-identiteettiä. Oli sitten kyseessä se, mitä luvataan asiakkaalle, minkälaisia odotuksia kohdennetaan prosessin eri osapuolia kohtaan tai se, mitä vaikutuksia ohjausprosessista on – identiteetin peruspalikat kirkastuvat.

Ohjausalan yhtenäisyydet ovat merkittäviä!

Omassa lukukokemuksessani yksi keskeisin anti oli kirjan loppupuolen reflektiot siitä, miten paljon samankaltaisuutta kyseisissä ohjausmuodoissa on. Liian usein luodaan mielikuvaa toimintojen erilaisuudesta ja siitä kuinka toinen on toista parempi, mutta todellisuudessa ohjausalat ovat toisiaan tukevia ja niissä on paljon samaa. Se samuus on asiakkaille merkittävää! Miksi? Siksi, että nämä merkittävyydet vahvistavat ihmisyyttä ja kehittymistä.

Toimiakseen mahdollisimman vaikuttavana toimijana asiakkaille, molemmat ohjausalan ammattilaiset tarjoavat asiakkailleen mm. seuraavat kuusi erittäin tärkeää kyvykkyyttä:

1. arvostavaa kohtaamista
2. turvallisen ohjaustilan
3. läsnäoloa ja kuuntelua
4. kysymystä – ei neuvomista
5. dialogitaitoja
6. oppimisen edistämistä.

Kyky roolinvaihtoon ja elävän dialogin rakentamiseen, jossa sopivasti haastetaan ja ravistellaan asiakkaan maailmaa, synnyttää keskusteluun luovaa jännitettä, joka mahdollistaa oppimisen.

Miten mahdollistaa asiakkaan onnistuminen?

Yksi olennainen onnistumisen edellytys on työnohjaajan / coachin riittävän hyvä itsetuntemus. Se edellyttää kykyä reflektoida ja käyttää omaa itseä tietoisena kaikupohjana eli työvälineenä asiakkaan ajattelun ja toiminnan kehittämiseksi.

Mitä enemmän työnohjaaja / coach omaa itseään ja tapaansa toimia kehittää, sitä enemmän edistymistä tapahtuu. Kirjassa kuvataan mukavalla tavalla kuusi ohjausosaamisen kehittymisen tasoa, joka on samalla itselleni yksi ehdottomista kirjan huippukohdista.

Kukaan ei ole valmis työnohjaaja / coach syntyessään, eikä edes heti koulutuksen jälkeen. Sen vuoksi kasvua tapahtuu todella vasta kerätyn kokemuksen myötä. Kirja tarjoaakin jokaiselle tasolle oman tukielementin, jonka varaan toimintaa kullakin tasolla voi nojata. Kun tunnistaa oman tyypillisen tasonsa, tietoisuus seuraavasta kasvuaskeleesta näyttää suuntaa. Mihin alla olevasta kuudesta tasosta sinä tällä hetkellä nojaudut?

1. Selviytyjälle on apuna malli, kehikko ja/tai jäsennys.
2. Monipuolistajan apuna on menetelmiä ja työkaluja.
3. Ajattelijan apuna on itsetuntemuksen kehittämisen polku sekä syvällistä ja laajaa tietoa ohjaukseen liittyvästä teoriasta.
4. Kohtaajan apuna on läsnäolon vahvistaminen ja asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen.
5. Laajentajan apuna on laaja-alainen asiakkaiden taustojen ymmärtäminen ja huomioiminen
6. Yhteistoimijan apuna monipuolinen kokemus ohjauksesta sekä kokemukseen ja osaamiseen perustuvan intuition käyttö.

Roolista toiseen siirtyminen ei aina tapahdu lineaarisesti, vaan joskus palataan aikaisemmalle tasolle ottamaan vauhtia tulevaa kehitystä varten. Vaikka helposti tasot tuovat mieleen, että kasvu tapahtuu lineaarisesti, näin ei kuitenkaan ole. Aikaisempia taitoja tarvitaan myös kehittyneillä tasoilla.

Pitkään coacheja kouluttaneena ja coaching-työtä tehneenä sekä aikoinaan myös työnohjaajakoulutuksen käyneenä, neljännen askelman merkitys korostuu enemmän ja enemmän. Taito olla todella läsnä ja kuulla asiakkaan tarpeet ovat vaikuttavuuden kannalta aivan ytimessä. Niin helposti keskusteluun sotkeutuu ohjausammattilaisen omat tulkinnat ja oman elämänhistorian myötä syntyneet uskomukset.

Jotta pystyy olemaan todella läsnä, on opittava erottamaan ohjattavan tarina omasta sisäisestä puheesta. Kuulostaa helpolta, mutta näin neljännesvuosisadan tietoisen treenauksen jälkeen kehittymispotentiaalia vielä löytyy. Uskon, että tietoisuus omasta sisäisestä puheesta ja sen hallinnasta on väylä sille, että pystyy laadukkaasti keskittymään myös toiseen. Keskittyminen toisen tarinaan ja eläytyminen mahdollisimman hyvin asiakkaan maailmaan on taito, joka jättää jäljen.

Kun vielä pohdin tasoja, löysin tilanteesta ja asiakkaasta riippuen vähän eri puolia itsestäni. Näin varmasti käy jokaiselle. On tilanteita, jolloin tilanteeseen sopiva kehikko auttaa asiakasta jäsentämään omaa ajatteluaan. Vastaavasti toisessa kohtaa systeemisyyden myötä syntynyt ymmärrys kokonaisuuksista ja eri osien välisestä vuorovaikutuksesta tarjoaa laajentajalle herkullisia pysähtymisen paikkoja. Lopulta kaikkein tärkein on kuitenkin se, että coach tai työnohjaaja ei lähde päsmäröimään, vaan huolehtii siitä, että session ohjausvalta pysyy asiakkaalla.

Tutustu omiin perusoletuksiisi!

Kirjan lopuksi Päivi Kupias kuvaa ansiokkaasti omia perusoletuksiaan ja niissä tapahtuneita muutoksia. Erittäin hyvää reflektiota. Kannattaa pohtia itseä ja omia olettamuksiaan. Se on tie kehittymiseen.

Omaan ajatteluuni resonoivat erityisesti seuraavat linjaukset:

1. Ohjausmuodoissa on enemmän samaa kuin yleisesti kuvitellaan.
2. Ohjausmuodoilla on opittavaa toisiltaan.
3. Ohjaajan on hyvä osata liikkua laajasti ohjauksen kentällä.
4. Ohjaajien osaaminen kehittyy vähitellen, ja siihen tarvitaan jatkuvaa tukea.
5. Asiakkaan tarve määrittelee, millaisia painotuksia ohjauksessa on kulloinkin hyvä olla.

Työnohjaus ja coaching -hattu päässä olevat ohjausalan ammattilaiset tekevät tärkeää työtä kuunnellen asiakkaiden tarpeita ja ohjaten heitä kohti niitä tavoitteita, jotka yhteisen dialogin myötä rakennetaan.

Kirjassa ohjataan tarkastelemaan molempien ohjaustapojen kautta rinnalla olevaa toista ammattilaista. Kiinnostumalla toisen erilaisista tavoista ajatella ja toimia syntyy ajatteluun siltoja, jotka luovat yhteyttä ja vahvistavat toinen toisensa ainutlaatuista identiteettiä. Parhaimmillaan työohjaajat ja coachit kulkevat kuitenkin vahvassa yhteisessä rintamassa, omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Suosittelen lukemaan koko kirja, niin saat ymmärryksen tässä kirjaamieni yhtäläisyyksien rinnalla myös ohjausmuotojen taustalla olevista eroista.

– Vesa Ristikangas