Maailmanhistoria on täynnä hienoja tarinoita siitä, miten epäonnistuminen jossain asiassa johti uuteen innovaatioon jossain toisessa asiassa: esimerkiksi antibioottien keksiminen vahingon kautta. Samaa tapahtuu pienissä määrin koko ajan meidän jokaisen arkielämässä.
Hyvää ystävänpäivää! Ystävyys ja asiakkuus ovat kaksi voimanlähdettä, jotka luovat merkityksellisiä suhteita elämäämme. Vaikka nämä kaksi käsitettä liittyvät perinteisesti eri sfääreihin - niiden välillä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä.
Työelämässä puhutaan usein avoimuuden ja rehellisyyden tärkeydestä, mutta mitä tapahtuu, kun työntekijä joutuu kohtaamaan kysymyksen, johon hänellä ei ole vastausta? Saako teillä sanoa "en tiedä"?
Lähes kaikki tunnistavat ja tunnustavat ryhmässä työskentelyn hyödyt, mutta ihmisille, jotka ovat tottuneet työskentelemään yksin, se on myös vaativaa. Se on erilaista.
Miten luoda sellainen työyhteisö, jossa virheitä aidosti tuodaan esiin, ja niiden tekemiseen kannustetaan ja niitä jopa juhlistetaan?
Johdon valmentajamme Vesa Ristikangas vierailee OK5 yhteyden ytimessä -podcastissa. Jaksossa tutkitaan valmentavaa johtamista erityisesti tiimien yhteyden ja työelämän kehittämisen näkökulmasta.
Tiiminä työskentelyn hankaluutta kuvaa seuraava tarina tosielämästä. Johdon valmentaja Anna Lönnroth kertoo omasta oivalluksestaan siitä, miten ihmisyys näkyy tiimissä.
Hyvään yhteistyöhön muiden kanssa ei riitä se, millaisia me itse olemme ja miten hyviä taitoja koemme itsellämme olevan. Kollega saattaa tehdä työtä, ratkaista ongelmia ja käsitellä asioita täysin eri tavalla kuin sinä. Ratkaisevaa yhteistyön kannalta onkin, oletko valmis katsomaan asioita toisinaan toisen silmin, oppimaan uutta ja kehittämään omia tapojasi työskennellä?
Jokainen meistä on oman maailmankaikkeutensa keskipiste. Ainoa kokemus, jonka voimme koskaan todella kokea, 100% ja täysin, on omamme; ainoat silmät, joiden kautta sinä voit katsoa tätä elämää, ovat sinun.
Kuin usein pysähdytte pohtimaan, kuinka hyvin teillä hyödynnetään teknisillä järjestelmillä kerättyä palautetta? Oman kokemuksen mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme opittu paljon ja tällä hetkellä niitä osataan käsitellä jo monessa paikassa fiksusti – yhdessä!
Uuden työn aloittaminen, täysin uudessa toimenkuvassa, uusien ihmisten ja uusien haasteiden parissa, on mitä suurimmassa määrin Uuden äärellä olemista. Itse olen juuri nyt siinä hetkessä, kun sisäistän pää sauhuten prosesseja ja käytäntöjä, joita muut kanssani työskentelevät käyttävät jo tottuneesti ja intuitiivisesti.
Oma käsitykseni ja kokemukseni hyvästä tiimityöstä on kokenut systeemisyyden hahmottamisen myötä jättimäisen harppauksen, sillä olenhan yksinyrittäjyys-taustani vuoksi tehnyt hyvin paljon ”yksin puurrettavaa” työtä ja jopa liiaksi tottunut katsomaan vain sitä, mitä edessäni on nyt, miettimättä sen enempää. Mutta kun systeemisyyden oikein ymmärtää, niin sitä alkaa löytämään ihan joka hetkestä, työstä ja projektista jne eli oma työarki alkaa helpottumaan.
On tärkeää ymmärtää, että olemme ihmisinä erilaisia ja eri elämäntilanteessa, ja että me innostumme eri asioista. Oppikaamme arvostamaan yksilöllisiä eroavaisuuksiamme!
Pelkoa voi ilmetä esimerkiksi töissä, uuden oppimisessa, ihmissuhteissa tai jopa henkilökohtaisissa tavoitteissa. Pelko epäonnistumisesta voi aiheuttaa ahdistusta, stressiä ja siten estää usein ihmisiä ottamasta riskejä tai yrittämästä uusia asioita.
Jokaisella valinnalla on vaikutus, joten kannattaa oppia tiedostamaan miten itse vaikuttaa toisiin. Tässä onkin yksi arjen tarina systeemisyydestä ja sen vaikutuksista.
Johtamisen ja työyhteisöjen kehittäjänä kohtaan lähes päivittäin tilanteita, joissa keskustelun osapuolet alkavat nokitella, selitellä tai puolustella omia tekemisiään. Suu ei pysy kiinni, vaan tilanteessa on pakko kommentoida ja saada sanottua oma tärkeäksi koettu viesti. Miksi kannattaisi välillä pitää suu vaan kiinni?
Valmennettavana oleminen on mielenkiintoista, antoisaa ja opettavaista. Uuden oppiminen, uusien näkökulmien kuuleminen, palaute ja niistä muodostuva ajatustyö on kiehtovaa sekä kasvattavaa.
Valmentava tiimin johtajuus on erityisesti yhdessäohjautuvuutta - jossa tehdään tiimin yhteistä työtä ja opitaan siitä yhdessä. Mitä eroa sitten on itseohjautuvuudella ja yhdessäohjautuvuudella? Kuuntele, kun johdon valmentajamme Anna Lönnroth kertoo mistä on kyse.
Joukkue muodostuu yksilöistä, jotka työskentelevät yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Ei siis auta, vaikka kasassa olisi monta taitavaa yksilöä, jos nämä yksilöt eivät muodosta yhteenkuuluvaa tiimiä.
Yrityksissä panostetaan paljon esihenkilötaitojen kehittämiseen, järjestetään koulutuksia, jaetaan tietoa ja luodaan toimintaa tukevia malleja ja ohjeistuksia. Miksi koulutukseen käytetyt investoinnit kuitenkin usein näkyvät vain kulueränä tuloslaskelmassa, vailla todellista vaikutusta käytännön toimintatapoihin?
