Korianteriongelma? Miten voimme samaistua toisten kokemuksiin tai ainakin yrittää ymmärtää niitä?

Tiesitkö, että suurelle vähemmistölle väestöstä korianteri maistuu käsisaippualle, vaikka valtaosalle ihmisistä se on herkullista? Syynä on geneettinen poikkeama, joka tekee ihmisen makuaistista erityisen herkän tietyille korianterin ominaisuuksille.

Mutta jos sinä ja minä syömme molemmat korianteria, ja sinä rakastat sitä, ja minä en, voin jopa luulla, että minua yritetään myrkyttää, koska se on niin kamalaa. Siitä huolimatta korianteri kasvina itsessään ei ole muuttunut mihinkään. Vain meidän kokemuksemme siitä, mitä olemme suuhumme pistäneet, on erilainen.

Ja tämä voi ehkä tuntua ilmiselvältä. Onhan ”makuasioista ei voi kiistellä” noussut jo sanonnaksikin asti. Mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miltä elämä maistuu ihmiselle vieressäsi?

Ihminen, joka on värisokea, ja ihminen, joka ei ole, eivät voi koskaan kommunikoida toisilleen täysin miltä maailma heille näyttää. Kipu, joka minulle olisi pahin mitä olen koskaan elämässäni kokenut, voi olla täysin tavallinen tiistai sellaiselle, jolle krooninen kipu on osa elämää. Se, miten sinä ja minä ymmärrämme mitä rakkaus tarkoittaa ja miten kuuluu rakastaa, tuskin ovat peilikuvia toisistaan. Meidän molempien lempiväri voi olla vihreä, mutta ihailemme sen eri sävyjä hyvinkin eri syitä; ehkä sinulle syynä on se kuinka vihreä symboloi luontoa ja kasvua, ja minulle se, että pidän kiweistä.

Jokainen meistä on oman maailmankaikkeutensa keskipiste. Ainoa kokemus, jonka voimme koskaan todella kokea, 100% ja täysin, on omamme; ainoat silmät, joiden kautta sinä voit katsoa tätä elämää, ovat sinun.

Sanoja ”Mä niin tiedän miltä susta tuntuu!” ei kenenkään koskaan pitäisi sanoa, eikä koskaan pitäisi kuulla.

Minä en voi koskaan oppia tuntemaan sinun tunteitasi samalla tavalla, kuin sinä tunnet omiasi, enkä ymmärtää yhtä fundamentaalisella tavalla niiden syitä. Minä en voi oppia lukemaan ajatuksiasi, ja puhumaan ajatuskieltäsi yhtä fluentisti kuin omaani.

Sinä et tule koskaan täysin ymmärtämään ketään. Et edes omaa lastasi, et rakastettuasi, et parasta ystävääsi. Ja siinä ei ole mitään väärää. Se on normaalia, se on oikein. Sinä et ole viallinen, koska et ymmärrä, eikä ole hänkään; te olette vain ihmisiä.

Mitä sitten on kosketuspinta toiseen ihmiseen ja sen puute?

Kosketuspinta tarkoittaa samankaltaista, mutta ei täysin samanlaista, kokemusta. Joskus sitä on enemmän, joskus vähemmän; kokemukset, jotka voivat ulkopuolisen silmin näyttää hyvinkin samanlaisilta, voivat todellisuudessa olla hyvinkin erilaisilta, kun tarkemmin katsoo.

Kuvittele, että kaksi ihmistä ovat menettäneet läheisen. He jakavat kosketuspinnan läheisen kuolemasta. Mutta ehkä toinen menetti iäkkään äidin, ja toinen pienen lapsen. Tai ehkä toiselle kyseessä oli läheinen ja intiimi ihmissuhde, ja toiselle se ei kulkenut joulukortteja pidemmälle. Ehkä toisen vei vuosia kestänyt sairaus, ja toisen äkillinen auto-onnettomuus. Tai ehkä molemmat läheiset vei auto-onnettomuus, mutta toinen menettäneistä ajoi kyseistä autoa, ja toinen ei. Jokainen kokemus koostuu osista, ja jotkin osat jaatte, joitakin ette.

Me voimme samaistua toistemme kokemuksiin, ymmärtää osittain; tuntea että pala sieltä ja toinen täällä kuulostaa oudon tutulta. Joidenkin kanssa ymmärrät ehkä olla-verbit; joidenkin kanssa se, mitä jaatte, luo 1000 palan palapelin, josta, kun sen kokoaa, syntyy jotakin kaunista.

Jokainen ihminen, jonka kohtaat, seisoo tietyn etäisyyden päässä sinusta. Joidenkin kanssa se ei ole näköetäisyyttä enempää; elämänne on niin erilaista, että jaatte kokemuksen siitä, että olette ihmisiä, ja siihen se sitten jääkin. Jotkut seisovat niin lähellä, että voisit syleillä heitä; tuntuu että se, kuinka paljon kokemuksia jaatte, tekee teistä toinen toistenne peilikuvia.

Mutta muista, että välittämättä siitä, miten lähelle pääset, et voi koskaan ottaa heidän paikkaansa. Peilikuvassakin se mikä sinulle on vasen, on aina hänelle oikea, ja sinulle oikea on hänelle vasen.

Kumpikin ääripää, ja kaikki siltä väliltä, on validia; kumpikaan teistä ei tee mitään väärin, oli etäisyyttä metrejä tai senttejä. Mutta se välimatka on silti olemassa, ja sen on myös annettava olla.

Mitä sitten voimme tehdä?

• Voimme tiedostaa oman tietämättömyytemme. Voimme hyväksyä sen.
• Voimme myöntää, kun emme ymmärrä, sen sijaan että yrittäisimme väkisin käsittää väärin, vain jotta voisimme sanoa, että käsitämme kuitenkin.
• Älä oleta tietäväsi, miltä maailma muille näyttää; kysy, mitä he näkevät.
• Älä kerro ihmisille, mitä heidän täytyy tuntea. Kuuntele, kun he kertovat tunteistaan.
• Ymmärrä, ettei kenenkään kokemus ole väärässä tai väärin, vain koska se ei sovi omaasi tai ole omasi kaltainen.
• Älä yritä pakottaa muita omien kokemustesi muottiin; kunnioita heidän oikeuttaan olla erilainen ja sinusta erillinen, ja suhtaudu siihen uteliaisuudella, ihmeellisenä matkana suureen tuntemattomaan.
• Kunnioita. Kuuntele. Kysy. Opi. Ole avoin, ole utelias.
• Älä oleta, älä heijasta, äläkä projisoi. Hyväksy ihmisten erillisyys ja tarve yhteyteen.

Jokainen meistä on oman itsensä paras ja ainoa asiantuntija. Sinä itsesi, ja etkä kenenkään muun. Opitaan yhdessä olemaan yhdessä ja ymmärtämään ja jakamaan maailmojamme.

Muista, että olet samanlainen kuin muut, vaikka työroolisi olisikin erilainen

Olet sinä kollega tai esihenkilö – johtaja tai esimies – asiantuntija tai duunari, olet samanlainen ihminen kuin muutkin. Työroolisi on vain erilainen. Vastaat eri asioista työssäsi, mutta ihminen olet silti; ja sinulla on ihmisen tarpeet ja tunteet, heikkoudet ja vahvuudet jotka tekevät sinusta sinut ja kallisarvoisen sellaisena.

Kuinka usein tiimi puhuu ristiin, tai jättää sanomatta, koska oletamme että ymmärrämme toisiamme täysin? Kuinka usein asiat jäävät tekemättä tai sanomatta, koska oletamme että kyllä toinen tietää ja osaa? Kuinka usein turhaudumme toisiimme, kun he eivät ota tunteitamme huomioon, huomaamatta että emme olekaan sanoneet niitä ääneen vaan oletamme heidän lukevan ajatuksia?

Jos kaipaa itsellesi tai toisille apuja ihmisenä ja työyhteisönä kehittymisessä. Ole yhteydessä. Olemme erikoistuneet kohtaamisiin ja uuden työkulttuurin rakentamisen taitoihin. Niin johtotiimi kuin asiantuntijaryhmäkin kaipaa kehittymistä, ja vain siksi, että olemme ihmisiä.