Arjen tarina systeemisyydestä | BoMentis Coaching House

Arjen tarina systeemisyydestä

Blogit
blogi

Jokaisella valinnalla on vaikutus, joten kannattaa oppia tiedostamaan miten itse vaikuttaa toisiin. Tässä onkin yksi arjen tarina systeemisyydestä ja sen vaikutuksista.

Yhtenä aamuna tulin normaalisti töihin, ja ensimmäiseksi kuulin, kuinka laskutuksesta vastaava henkilö Rosa on yllättäen irtisanoutunut. Ensimmäinen ajatukseni oli ihmetys ja että miten tämä vaikuttaa nyt meihin ja asioiden hoitamiseen.

Ja kyllähän se vaikutti. Äkillinen lähtö vaikutti meihin jokaiseen. Tässä systeemisyys näkyi vahvasti. Pieni kaaos kysymysmerkkeineen oli valmis: osaavia työntekijöitä laskutukseen ei yrityksen sisältä löytynyt. Ei ollut työntekijää, joka olisi suoriltaan osannut hoitaa palkkoja.

Päässäni pyöri kysymyksiä: kuka nyt tekee ja mitä, ja miten? Tässä näkyi vahvasti se, kuinka jokin yksittäinen asia vaikuttaa moneen muuhun asiaan ja henkilöihin. Tämän myötä työnkuva joidenkin työntekijöiden kohdalla muuttui, mm. yhden työntekijän täytyi opetella laskuttamista, miten se kaikki toimii sekä kaikkea muuta mitä laskutusprosessiin liittyy. Oli todellisuudessa ison laajamittaisen kokonaisuuden oppiminen. Uuden oppijan täytyi pohtia ja ottaa selvää asioista, kysellä meiltä muilta ja yhdessä pohtia miten asiat saadaan toimimaan.

Mitä hyvää tällä kertaa työyhteisön iso systeeminen muutos tuotti?

Niin kuin kaikesta muutoksesta, myös tästä syntyi jotain positiivista. Koen, että muutos kehitti meidän jokaisen kommunikointi- ja tiimityöskentelytaitoja. Samalla se mahdollisti tilaa uudelle.

Kuitenkin systeemisenä ilmiönä tämä yhteinen epävarmuus ja luottamus toisten hyväntahtoisuuteen tuotti psykologista turvallisuutta, jossa pystyi olemaan oma itsensä ilman kasvojen menettämisen pelkoa.

Työntekijä Eero, jonka harteille alkuun tämä ”kaikki kaatui”, pääsi oppimaan paljon uutta, kehittämään omia taitojaan sekä ottamaan paljon uudenlaista vastuuta. Hänestä näkyi ihan uudenlainen puoli. Lisäksi hän pääsi perehdyttämään myös uutta työntekijää kyseiseen tehtävään, vaikka vajavaisinkin tiedoin.

Loppujen lopuksi meillä oli kannustava meininki. Ja kun joku onnistui tehtävissään, annoimme hänelle aplodit – myös se loi psykologista turvallisuutta. Uskalsimme onnistua yhdessä.

Mitä systeemisyys mahdollistaa?

Se mahdollistaa paljon hyvää. Tällä kertaa se tuotti ihan mielettömän hienon lopputuloksen. Ne työntekijät, jotka jäivät taloon, ottivat vastuuta tilanteesta ja mahdollistivat ihan uuden tason yhteistyön. Kun olennainen tietotaito oli lähtenyt, niin haluttiin niin sanotusti ”selvitä”. Työntekijät halusivat selviytyä yhdessä ja uskoivat yhteisen työn tuloksellisuuteen.

Palkkasimme uuden kokemattoman taloushenkilön, ja otimme assistenttiryhmässä yhteistä vastuuta töiden tekemisestä seuraavan kuukauden aikana. Teimme päivittäin ja viikottain perustyötä, jolla onnistuttiin saamaan laskuja eteenpäin ja palkat maksuun. Se oli tärkeintä.

Toimistolla olemisella ihan paikan päällä oli iso merkitys. Kaikki istuivat ison pöydän äärellä ja auttoivat toisiaan. Kun ei ymmärtänyt, niin oli helppo pyytää toisilta aivoja lainaksi ja löytää yhdessä ratkaisuja.

Mitä se sitten synnyttikään? Luottamusta keskinäisiin suhteisiin ja psykologista turvallisuutta toisten hyväksyvyyteen. Oli ihan ok olla tietämätön ja epävarma. Oli ihan ok kysyä niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä, jotka ovat suomalaisille usein niin pelottavia. Perinteisestihän meidän kulttuurissamme asiat pitää osata ja itse pitää kantaa vastuun.

Ota yhteyttä

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Tietosuojaseloste