”Systeemi, prosessit, organisaation toimintakaaviot, kokonaiskuva todellisuudesta…” rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta aina tämä ydinjuttu on läsnä ihan jokaisessa työyhteisössä ja tiimissä. Kun puhutaan kokonaisuudesta – puhutaan systeemisyydestä.
Työyhteisössä systeemisyys edellyttää myös ymmärrystä organisaation rakenteesta, prosesseista ja eri osa-alueiden vuorovaikutuksesta niin mikro kuin makrotasollakin.
Oma käsitykseni ja kokemukseni hyvästä tiimityöstä on kokenut systeemisyyden hahmottamisen myötä jättimäisen harppauksen, sillä olenhan yksinyrittäjyys-taustani vuoksi tehnyt hyvin paljon ”yksin puurrettavaa” työtä ja jopa liiaksi tottunut katsomaan vain sitä, mitä edessäni on nyt, miettimättä sen enempää. Mutta kun systeemisyyden oikein ymmärtää, niin sitä alkaa löytämään ihan joka hetkestä, työstä ja projektista jne eli oma työarki alkaa helpottumaan.
Systeemisyyttä organisaatiossa voisi verrata shakin pelaamiseen. Shakissa jokaisella siirrolla on merkitystä, jopa monen siirron päähän eteenpäin. Sekä shakin pelaamisessa että työyhteisöissä systeemisyys vaatii strategista ajattelua ja kykyä ennustaa valintojen ja toimintojen seurauksia.
Taitava pelaaja miettiikin ennen kuin toimii, ja näkee shakkilaudan isona kokonaisuutena. Yksi siirto tiettyyn suuntaan voi aiheuttaa peruuttamattoman ”ketjureaktion” joka joko kasvattaa omaa menestymisen mahdollisuutta, tai vie siltä mahdollisuudet. On valittava turvallisin ja parhaalta vaikuttavin siirto kaikkien vaihtoehtojen joukosta.
Shakissa ei ole joka kerta mahdollista valita monesta vaihtoehdota, silloin täytyykin vain heittäytyä ja toivoa parasta – että seuraavassa hetkessä voi korjata suuntaa.
Työyhteisön arjessakaan omia siirtojaan ei aina koe ehtivänsä miettiä ennalta tarpeeksi, ja on helpompi vaan mennä ja tehdä omaa työlistaa valmiimmaksi tai päättää asioita kysymättä, jotta aikaa näennäisesti säästyisi. Voi myös olla, että vauhdissa sattuu ja tapahtuu, ja vasta jälkikäteen pysähdytään reflektoimaan – että olisi ehkä pitänyt toimia toisin.
Systeemisyys on myös jatkuvaa kehittymistä. Shakissakin pelaajan täytyy analysoida omia siirtojaan ja vastustajan reaktioita, oppia virheistään ja kehittää pelistrategiaansa silloinkin, kun se meni hyvin. Työyhteisössä systeeminen ajattelu edellyttää myös jatkuvaa oppimista organisaation toiminnasta, toisista tiimiläisistä ja omien sekä tiimin päätösten vaikutuksista.
Systeemisyys on sitä, kuinka yksittäiset osat tai elementit muodostavat yhdessä monimutkaisen kokonaisuuden, jossa kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Tiimityössä tämä tarkoittaa eri jäsenten taitojen, roolien ja vuorovaikutussuhteiden ymmärtämistä ja pyrkimystä hallita kokonaisuutta ja samalla ymmärtää, että se on käytännössä lähes mahdotonta.
