Johtaminen epävarmuuden keskellä
Blogit
Elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa ja johtaminen vaatii enemmän kuin perinteisiä vuosittaisia skenaariohahmotelmia, strategiatyökaluja ja raportteja – se vaatii inhimillisyyttä ja ihmisten johtamista, joustavuutta ja kykyä nähdä epävarmuuden keskellä myös mahdollisuuksia.
Viime aikoina keskusteluissa erilaisissa johtotehtävissä toimivien kanssa on noussut esille etenkin näitä teemoja epävarmuuden keskellä johtamisesta:
Ihmiset kokevat muutosten ja epävarmuuden keskellä toimimisen hyvin eri tavoilla. Toiset porskuttavat menemään sen kummempia pohdiskelematta (tai ainakin näyttävät siltä), toiset taas vaikuttavat olevan jatkuvasti huolissaan. Onkin tärkeää pysähtyä ja miettiä, miten tukea johdettavien jaksamista ja motivaatiota. Ja sitähän ei vain itsekseen pohtimalla voi ratkoa, vaan täytyy myös allokoida aikaa keskusteluihin ihmisten kanssa.
Epävarmoina aikoina luottamuksen ilmapiiri ja positiivinen vire estää spekulaatioiden ja huhupuheiden villiintymistä. Luottamusta voi vahvistaa osoittamalla, että on saavutettavissa ja käytettävissä, ei syöksymällä kriisipalaverista toiseen. Taito hidastaa valtavan arvokas silloin, kun kaikki palikat liikkuvat ympärillä. Läsnäolo, kuuntelu ja suunnitelmista viestiminen – vaikka tietoa ei vielä olisikaan – vahvistaa luottamusta. Selkeyttäminen ja tiivistäminen luo turvaa epävarmuudessa toimimiseen. Ja tämähän vaatii myös aikaa, jota ei kalenterin mukaan ole. Eli rankkaa priorisointia ydintehtäviin ja ihmisten johtamiseen!
Muuttuvassa maailmassa pitkän tähtäimen visio ja missio ovat johtotähtiä. Samalla on opittava itse irrottautumaan vanhoista ajattelu- ja toimintatavoista ja rohkaistava muitakin kokeilemaan uutta. Keskustelujemme ja tutkimustenkin pohjalta yksilöllisiä eroja muutoksen sietämisessä ja hyödyntämisessä on paljon. Resilienssi – eli kyky selviytyä, toipua ja jopa vahvistua muutoksista – on tärkeä ominaisuus ja sen vahvistaminen omassa tiimissä ja koko organisaatiossa on tänä päivänä oleellista. Kun aikaa on kovin rajallisesti, ei voi keskittyä jokaisen yksilön resilienssin vahvistamiseen, vaan etenkin lujitettava yhteisöllisyyttä ja keskinäistä tukemista. Resilienssi kasvaa, kun jokaisen ominaiset muutosmuskelit tunnistetaan ja otetaan yhdessä käyttöön. Kun tiukoissa paikoissa jaetaan kuormaa ja kokeillaan eri ratkaisuja – ja opitaan yhdessä.
Johtaminen muuttuvassa maailmassa ei ole pelkkää suunnan näyttämistä – se on yhdessä polun raivaamista eteenpäin ja uusien mahdollisuuksien tunnistamista. Uusia ratkaisuja ei synny pakottamalla, vaan luomalla tila, jossa ihmiset uskaltavat kyseenalaistaa ja kokeilla. Kun työntekijät kokevat, että he voivat vaikuttaa, he myös tuovat pöytään rohkeampia ratkaisuja. Paineen alla kasvaa timantti – tai ehkä jokin aivan uudenlainen jalokivi!
Mitä enemmän ympärillä on myllerrystä, sitä tärkeämpää on, että johtaja pitää huolta omista voimavaroistaan ja tunnistaa epävarmuuden vaikutukset itsessään. On vaikea johtaa toisia, jos itse on kuormittunut ja hukassa. Ihmiset ympärillä kyllä huomaavat, jos ”vetää jotain roolia” ja yrittää peittää omia fiiliksiään ja uskomuksiaan.
Itsensä tunteminen, palautuminen ja vahva tukiverkosto – niin työssä kuin sen ulkopuolellakin – ovat aivan oleellisia. Itsestä huolehtiminen on myös tärkeä esimerkki muille: kun johtaja uskaltaa olla inhimillinen, hän antaa myös muille luvan olla sitä.
Tahdon tukea avainrooleissa toimivia sekä vahvistaa tiimejä arjen haasteiden keskellä. On todella innostavaa nähdä tiimin kasvavan ja kehittyvän – innostuksen kipinän leimahtavan ja energisoivan jokaista kohti yhteisiä tavoitteita ja onnistumisia.
Me viestimme yhteisössämme jatkuvasti joko tahallisesti tai tahtomattamme. Mitä paremmin tiedostamme miten viestimme toisillemme, sitä varmemmin viestillämme on haluttu vaikutus yhteisöömme. Vuorovaikutus on todellinen taitolaji, jossa pelkkä sujuva puhe ja miellyttävä käytös ei takaa, että sinun viestilläsi on haluttu vaikutus.