Tunnistatko ”vahtikoirasi”?

Itseohjautuvuus on yksi tämän päivän muotitermi. Siihen liittyvää reflektointikykyä ja itsensä johtamista odotetaan erityisesti johtajilta, mutta enenemässä määrin myös asiantuntijoilta ja muilta osaajilta. Meitä opetetaan pienestä pitäen, jos jonkinlaisen arvioinnin avulla, arvioimaan toimintaamme. Vaikka taitoa löytyy, niin miksi aito ja osuva itse- tai yhteisöllinen reflektio on sitten niin vaikeaa? Seuraava tarina yritysmaailmasta konkretisoi hyvin organisaatio- sekä yksilötason reflektion vaikeuden.

 

Yrityksen rakennetta ja johtamisjärjestelmää muutettiin. Muutamien kuukausien kuluttua organisaatiossa alkoi näkyä erilaisia ilmiöitä. Osa ihmisistä oli vetäytynyt täysin vastuusta, jolloin ajatus ”en minä mitään tiedä” oli koko ajan ilmassa, ja valitettavasti myös osa ihmisistä oireili väsymisen merkein. Tämän lisäksi alkoi ilmetä vielä oudompaa käyttäytymistä: esimerkiksi täysin asiatonta käytöstä, jopa lapsellista toimintaa kollegoita kohtaan.

Vaikka kyse oli fiksuista, pitkän linjan asiantuntijoista, he eivät kyenneet pysäyttämään tilannetta. Kukaan ei antanut palautetta toiselle, saati kyennyt näkemään oman toimintansa vaikutuksia työyhteisöön, jotta aito ja kehittävä reflektio olisi voinut käynnistyä. Miksi näin?

Tunteet, olettamukset ja odotukset kuuluvat ihmisyyteen. Muutostilanne laukaisi yhteisön yksilöissä oman prosessin, jonka vangiksi he jäivät. Kun asioista ja ilmiöistä ei puhuta riittävän paljon, selkeästi ja syvällisesti, jää helposti liian paljon asioita jokaisen henkilön oman käsityksen varaan.

• Kun odotukset eivät toteudu – turhaudumme.
• Kun toinen ei toimi ”sovitun” mukaan – kiukustumme.
• Kun emme varmista, miten olemme asiat ymmärtäneet – väärinymmärrys on taattu.
• Kun emme puhu siitä mitä tunteita herää – ahdistus ja riittämättömyyden tunne kasvavat.
• Kun epävarmuus, turhautuminen, kiukustuminen, pelko, ahdistus, riittämättömyyden tunne lisääntyvät – väsymme.

Kesytä vahtikoirasi

Kasvatustieteilijä Kaisu Mälkki teki väitöskirjansa reflektiosta jatkamalla reflektion tutkimista Mezirowin ja Damasion teorioiden pohjalta. Kaisun löydöksistä minulle merkityksellisin oli ”Vahtikoirat”. Vahtikoiria voisi kuvata siten, että emootiot herättävät meissä itsesuojeluvaiston, tiedostimme tai emme. Nämä ”vahtikoirat” estävät meitä käsittelemästä asioita rationaalisesti. Usein oman lukon löytämiseen ja avaamiseen tarvitaan toinen henkilö. Tunteita herättävän asian suhteen neutraali ja mielellään kokonaan ulkopuolinen henkilö. Voimme myös tehdä itse monia asioita näiden vahtikoirien kesyttämiseksi. Itsensä coachaaminen on yksi itsensä johtamisen kyvykkyysalue.
Tässä muutama reflektiokysymys, joiden avulla voit kokeilla omien reflektointitaitojen kehittämistä:

• Mitä tunteita liitän tähän asiaan ja mihin kohtiin siinä? Mistä nämä mahtavat johtua?
• Mitä tiedän muiden tunteista tähän asiaan liittyen?
• Mikä pelottaa? / Mistä olen epävarma? / Mikä turhauttaa? / Mikä innostaa?
• Miten olen varmistanut yhteisen ymmärryksemme?
• Mistä tässä kaikessa on pohjimmiltaan kyse?
• Mitä voin tehdä varmistaakseni, että tiedän mitä toinen ajattelee?
• Keitä tarvitsen mukaan? / Mitä aion tehdä asialle? / Milloin aloitan?

Tunnereaktiot ovat merkkejä siitä, että vahtikoiria on liikkeellä. Kun sinua turhauttaa, kiukuttaa, ahdistaa tai koet riittämättömyyttä, on tärkeintä pysähtyä tunteittesi äärelle. Ellet löydä tunteen takana vaanivaa vahtikoiraa yksin, pyydä apua joko kollegalta, esimieheltä tai ulkopuoliselta coachilta. Yhdessä vahtikoira kesyyntyy oivalliseksi apulaiseksi.

Lähteet:
Mälkki Kaisu (2011): Theorizing the nature of reflection.
Mezirow (1981, 1991, 2000, 2009): Transformatiivisen oppimisen teorian käsiteanalyysi ja rationaalinen rekonstruktio (useita julkaisuja)
Damasion (1994, 1999, 2003, 2010): Neurobiologinen teoria emootioista ja tietoisuudesta (useita julkaisuja)