Kehity palautteen vastaanottamisessa
Blogit
Varsin usein puhutaan kyvystä antaa palautetta, mutta harvemmin puhutaan palautteen vastaanottamisen taidosta. Myös vastaanottaminen on taito, jota voi harjoitella.
Palautetilanne saattaa saada aikaan monenlaisia tunteita. Ensimmäisenä ajattelin pistää sinut pohtimaan sitä, mikä toisen tavassa antaa palautetta saa sinut reagoimaan eri tavoin. Alla olevassa kuvassa on kuusi erilaista reagointitapaa. Vasemmanpuolimmaiset reagointitavat ovat yleensä sellaisia, jossa palaute ei ohjaa pohtimaan tilannetta vaan ihminen asettuu enemmän tai vähemmän puolustusmoodiin.
Oikealla puolella puolestaan on kuvattu kolme reagointitapaa, jotka antavat mahdollisuuden kehittymiselle.
Nyt kun olet tutustunut näihin kuuteen erilaiseen reagointitapaan, millaiseksi palautteen vastaanottajaksi tunnistat itsesi? Oletko useimmiten vasemmalla vai oikealla puolella? Silloin kun olet vasemmalla niin mitä tunnistat niistä tilanteista? Voisitko kuvitella niissä tilanteissa antavasi seuraavalla kerralla palautetta siitä miten toinen antaa sinulle palautetta?
Ainoa keino kehittyä palautteen vastaanottajana on lähteä opettelemaan pieniä asioita.
Oppi 1: Ensimmäisenä oppina pidän sitä, että oli palaute millainen tahansa, saan sanottua suustani KIITOS. Tämä antaa minulle itselleni aikaa saada kiinni siitä, mitä minussa tapahtuu ja keksiä kysymys. Se, miksi haluan kysyä kysymyksen, liittyy henkilökohtaiseen tarpeeseeni ymmärtää toista, mutta yhtä lailla myös siihen, että saan itseni hallintaan. Tunnekoukku vie liiaksi huomioni omaan ajatteluun ja tunteisiin, jolloin en aidosti kuuntele toisen palautetta. Tällöin on vaarana, että joku todella hyödyllinen palaute jää minulta huomioimatta.
Oppi 2: Toinen oppini liittyy siihen, että pysähdyn miettimään, mitä aion kyseisellä palautteella tehdä. Haluan tarjota toiselle kiitoksen siitä, että hän otti asian puheeksi. En kuitenkaan automaattisesti ole valmis muuttamaan toimintaani, vaan se vaatii minulta pohdintaa: Miten isosta muutoksesta olisi kyse, mitä hyötyä siitä on minulle ja toisille ja mitä se vaatii käytännön toimina, jotta kehityn tai muutun. Varsinkin asiat, jotka eivät ole itselle luontaisia, vaativat muuttuakseen paljon energiaa. Tällöin toisesta on iso hyöty. Siksi pyydän välillä, että palautteen antaja antaa jatkossakin vastaavista tilanteista palautetta – myös silloin kun olen onnistunut toimimaan toisin, ei pelkästään kun ”taas mokaan”.
Oppi 3: Kolmas oppini ohjaa ajattelua siihen, miten minä pyydän palautetta. Kun osaan pyytää palautetta kohdennetusti, niin yleensä sitä myös saan. Tällöin olen valmis kuulemaan palautetta ja toinen voi valmistautua antamaan sitä minulle toivomallani tavalla. Esimerkkinä kun valmennamme kollegan kanssa kaksin, sovimme etukäteen, missä haluaisin kehittyä ja mistä toivoisin häneltä palautetta. Viimeisimpänä muistan pyytäneeni palautetta siitä, miten selkeästi annan osallistujille ohjeita. Välillä tajuan rönsyäväni niin, että jään ihmettelemään mitenköhän porukka pysyi mukana;)
Oppi 4: Neljäs ja viimeinen oppini liittyy siihen, että alamme tiimissä puhumaan siitä, miten haluamme saada palautetta. Kun osaan kertoa, että näin annettu palaute saa minussa tällaisen ja toisin annettu toisenlaisen reaktion aikaan, oppivat kollegat minun mekanismeistani ja osaavat antaa paremmin palautetta. Vastavuoroisesti minä opin heistä samaa ja luottamuksemme taso kohoaa jälleen.
Nautinnollista itsetutkiskelumatkaa ja palautteen vastaanottamisen taitojen kehittämistä.
KEHA-keskuksen kehittämisjohtaja Vesa Jouppila havaitsi johtoryhmällä tarpeen uudistua. Hän päätti hakeutua tiimeineen BoMentis, Coaching Housen johtoryhmävalmennukseen, jossa tarkoituksena oli kehittää johtoryhmän sisäistä dynamiikkaa paremmaksi ja oppia tuntemaan toisia paremmin niin johtajina kuin kollegoinakin.
Kaikki asiakastarinat