Onko elämäsi yhtä pettymistä tai pettymysten sarjaa?

Koetko joskus, että elämä on yhtä pettymystä tai pettymysten sarjaa?

Jos näin on, voisiko joskus olla syynä se, että et ole onnistunut saamaan itseäsi tai yhteisöäsi ratkaisukeskeiseen yhdessäoppimisen tilaan? Joskus syynä voi olla se, että ei kestä vastoinkäymisiä ja siksi sulkee ne mielestään mahdollisimman nopeasti. Näin ei synny halua ratkaista arjen ongelmia eikä kohdata niihin liittyviä hankalia tunteita. Haluaa mieluiten leikkiä, että kaikki on hyvin tai syyttää muita ongelmista, eikä ottaa vastuuta omasta tilanteestaan. Ei ole kokemusta autonomiasta tai vaikutuskyvystä. On helpompi vaipua elämän laineille, jossa vain elää ja selviytyy.

Onko kaikki hyvin vai huonosti?

Mitä jos kohtaisit sen, että elämä on aina täynnä pettymystä ja kriittistä palautetta. Niiltä ei voi piiloutua. Tai niiltä ei kannata piiloutua. Ne kannattaisi kohdata. Kokea. Käsitellä. Ja ennen kaikkea pohtia itsekseen tai toisten kanssa, mitä opittavaa näistä on, vai onko? Onko elämän haasteet oikeasti sellaisia, että niihin ei voi vaikuttaa? Jos näin on, niin silloin tulisi pohtia, miten elämän voisi rakentaa sellaiseksi, että ongelmat, joita emme voi poistaa, eivät häiritsisi liiaksi. Joskus se on sitä, että keskittyy hyviin asioihin ja pyrkii ylläpitämään hyviä elämän rakenteita. Oletko tietoinen, että elämässäsi on tälläkin hetkellä monia asioita hyvin. Ymmärrätkö oikeasti, että kaikkien elämässä on jatkuvasti asioita, jotka ovat sekä hyvin että huonosti.

Esimerkki työelämästä – työvoimapula

Esimerkkinä työvoimapula, johon kenelläkään ole pikaratkaisua. Sen sen kanssa tulee vaan oppia elämään. Mutta se ei tarkoita sitä, että leikitään, että työvoimapulaa ei olisi olemassa, ja siksi olisi oikeutettua lopettaa henkilöstön etsintä. Se ei myöskään tarkoita sitä, että käytetään aikaa ja energiaa turhan paljon työajasta asian voivotteluun. Usein voivottelu synnyttää lisää voivottelua ja toisten syyttämistä sekä omien ahdistustunteiden lisääntymistä, jos sitä ei osata lopettaa. Voivottelu on tärkeä tunteiden purkamisen muoto ja yhteenkuuluvuuden lisääntymisen tapa sekä empatian jakamista, mutta vain silloin, jos sitä osataan käyttää maltillisesti. Voivottelulla on taipumus kasvaa ja levittäytyä, jos sitä ei tietoisesti hallita. Ja se on kaikkien tehtävä. Ei todellakaan vain esihenkilöiden! Jokainen aikuinen työntekijä on vastuussa työyhteisön psykologisesta turvallisuudesta ja siten yhteisen hyvinvoinnin ja keskusteluilmapiirin rakentamisesta.

Hyväksytkö epätäydellisyyden osana onnellista elämää?

Hyväksytkö sen, että elämä on nyt ja aina täynnä erilaisia pettymyksen tunteita ja kriittistä palautetta jostain suunnasta. Eli et pääse näistä irti, vaikka kuinka yrittäisit. Silloin kannattaa panostaa omaan kyvykkyyteen ottaa palautetta vastaan, oli se palaute millaista tahansa. Jos haluat onnellisempaa elämää ja parempia yhteistyösuhteita, niin opettele kohtaamaan kriittisiä, hankalia tunteita ja tilanteita. Et kuole niihin. Et kaadu niistä. Ne kasvattavat sinua ja todennäköisesti myös hermostosi rauhoittuu, koska opit vähitellen ymmärtämään, että nämä kuuluvat elämääsi ja sinulle syntyy samalla taitoja rauhoittaa itseäsi, tunteitasi ja mieltäsi. Mitä enemmän opit rauhoittamaan itseäsi ja mieltäsi, sitä enemmän sinusta tulee henkilö, joka voi tarjota oikeaa rauhaa ja turvallisuutta myös ympäristön ihmisillesi.

Hyväksy, että sinulla on haastavia tilanteita, jossa syntyy haastavia tunteita. Ne kuuluvat elämään. Ne ovat osa onnellista elämää.

Luota siihen, että kun tunteita kohtaa ja tarkastelee mielenkiinnolla: ”Oho. Tällainen tunne. Onpas voimakas. Katsotaan, mihin tunne minua ohjaa. Kappas vain, se ohjaisi minua sanomaan toiselle suorat sanat siitä, mitä minä ajattelen. No eipäs kannata. Tunne muuten ohjaa minua myös pakoon tästä hetkestä, koska tunne on ihan älyttömän sietämätön. Olisi pakko tehdä jotain. Tuntuu, että en kestä tätä. Ärsyttävää. Ei siis pelota, vaikka alkuun kyllä koin pelkoakin.” Tällaista tunnetarkastelua kannattaa opetella tekemään, koska se mahdollistaan aivojen eli otsalohkon toiminnan jossain kohtaa järkevästi.

Mitä siis kannattaa tehdä, kun tunteet yrittävät ottaa vallan ja saada sinut reagoimaan sanallisesti tai fyysisesti. Kannattaa pysähtyä ja ottaa happea. Tutkia, mitä tapahtuu, eikä antaa reaktioiden ottaa valtaa. Tätä helpottaa valtavasti, jos harjoittelee arjessa mielentaitoja, hengitysharjoituksia, mindfullnessiä, pilatesta tai joogaa. Tulisi oppia luottamaan siihen, että tunne menee, eikä siihen tarvitse eikä kannata reagoida. Hetkellinen pettymys, suuttumus, loukkaantuminen, pelko ei kaada sinun maailmaasi. Mutta se, että reagoit tunteella voi tuottaa sinulle huomattavasti enemmän harmia ja seurauksia. Seurauksia, joita et haluaisi itsellesi.

Ei kannata syyttää toisia omista reagoinneista, vaan opetella omaa tunne- ja mielentaitoja, koska niistä on enemmän sinulle hyötyä. Kun saa omat reaktiot paremmin haltuun, niin toistenkin elämä helpottuu, koska osaat toimia turvallisemmin ja aikuisemmin.

Mistä syntyy onnellinen ja merkityksellinen elämä?

Lyhyesti vastattuna, onnellinen ja merkityksellinen elämä syntyy läheisistä ja hyvistä ihmissuhteista! Siksi omaan käyttäytymiseen, ajatteluun ja itsesäätelyyn kannattaa panostaa.

Uuden metatutkimuksen mukaan onnellinen ja merkityksellinen elämä ei synny rahasta, asemasta, voitoista tai uusista tavaroista. Sen sijaan, jos meidän ihmissuhteemme ovat itselle riittävän hyviä, sitä todennäköisemmin elämme onnellista elämää. Lisäksi se indikoi myös niin fyysisesti kuin psyykkisesti terveellistä elämää. Lisäksi hyvä uutinen on, että koskaan ei ole liian myöhäistä vahvistaa ihmissuhteitaan tai muodostaa uusia terveitä ihmissuhteita.

Jos haluat kehittää omaa ihmistenjohtamistaitojasi tai kehittyä yhdessä tiimisi kanssa, ole yhteydessä. Rakennetaan yhdessä onnistumistarina!