Onnellisuus ja johtoryhmä eivät lähtökohtaisesti ole sanapari, jotka liittyisivät kovin luontevasti toisiinsa. Näin Onnin nimipäivän ratoksi, seuraavassa muutamia konkreettisia näkökulmia, miten johtoryhmä voisi ottaa askeleita kohti onnellisuutta.
Onnellinen vai oikeassa?
Parisuhteeseen usein viitattu kysymys soveltuu myös johtoryhmiin. Jokainen oikeassa oleminen johtaa siihen, että joku toinen on väärässä – ja sen myötä huonompi. Mitä, jos minä-keskeisen puheenparren sijaan, johtoryhmä alkaisikin puhua enemmän meistä? Kun johtoryhmän onnistumisten ja epäonnistumisten keskellä subjekti on lähtökohtaisesti ME johtoryhmänä, onnellisuusindeksi ottaa harppauksen ylöspäin.
Asiat vai tunteet?
Tyypillisessä johtoryhmässä käsitellään asioita ja tehdään päätöksiä yhteisistä asioista. Hyvä niin. Jos yhteisten kokousten agenda on täynnä pelkkää asiaa, hymy alkaa ajan saatossa hyytyä. Onnellisuus on viime kädessä kuitenkin tunne, joka syntyy yhteisestä tekemisestä ja olemisesta toisten kanssa – se on siis ryhmän ilmiö. Jos myönteiset tunteet aktivoivat onnellisuutta, mitä tekoja se vaatii johtoryhmältä? Kokeilepa seuraavia: Hymyile, kehu kollegaasi, tarjoa apuasi toiselle, pyydä apua… Noilla päästään jo hyvin alkuun.
Staattisuus vai dynaamisuus?
Koska onnellisuus on tunne-energiaa, joka aktivoituu ”liikkeestä”, tarvitaan energian aktivaattoreita. Mitähän tapahtuisi, jos menisit epämukavuusalueelle ja pois normimoodista – kokeilisit onnistumisen hetkellä muutamaa hyppyä kädet ylhäällä toisten nähden. Tai vähän laimeammin ”high-fivien” ilmaanlyömistä kollegan kanssa. Eräässä johtoryhmässä vetäjä nousi pöydälle, ja teki yhteisen onnistumisen kunniaksi ”voiton tanssin”. Staattisen istumisen sijaan, dynaamisuutta lisää.
Johtoryhmätyöskentelyn ei tarvitse olla pelkkää vakavaa puurtamista. Heittäytyminen luovuudelle ja leikkimielisyydelle – heittäytymiselle asiasta tunteiden äärelle, utopiasta tulee totta. Testaa vaikka.
Ota yhteyttä niin jutellaan!
