Tutkimusnurkkaus: Miten virtuaalisuus vaikuttaa tiimin jäsenten toimintaan?

Kiinnostava tutkimus julkaistiin vuoden 2020 alussa – siis ennen pandemian kokemuksia. Tutkimuksen kohteena olivat 13 tavallista tiimiä, jotka toimivat 5 viikkoa intensiivisesti virtuaalisesti. Tutkimuksen ytimessä oli selvittää, miten siirtyminen virtuaalitiimeihin vaikutti erityisesti yksilölliseen käyttäytymiseen tiimissä ja sen myötä tiimin suorituskykyyn ja tavoitteisen saavuttamiseen. Tiimitoimintaa arvioitiin mm. Big Five -persoonallisuustestin avulla.

Välähdyksiä tuloksista

Puolet tiimien jäsenistä muutti virtuaaliolosuhteissa merkittävästi käyttäytymistään tiimin tavoitteen saavuttamiseksi. Osallistujat, jotka olivat Big Five testin arviointikohteiden ääripäissä, siirtyivät virtuaaliympäristössä skaalan keskialueelle.

Esimerkkejä yksilöllisistä painopistemuutoksista

• Altruismi-piirteen väheneminen: virtuaalimaailmassa korostuu yksilön vastuu siitä, että, vain pyytämällä saa apua. Koska havainnot toisten tekemisistä ovat vähentyneet, luontaisesti altruistiset piirteet eivät näkyneet samalla tavalla virtuaalisissa kohtaamisissa.
• Extroverttiyden ja avoimuuden lisääntyminen: Virtuaalisuus tuotti muutoksia erityisesti introverttien toimintatapaan. He toivat itseään enemmän esille ja olivat aktiivisempia verrattuna live-tiiminä toimintaan.

Virtuaaliympäristö siis pakottaa yksilöitä tiimissä mukauttamaan omaa tapaansa. Lue koko artikkeli täältä saadaksesi lisätietoja.

Suhde tavoitteellisuuteen?

Yksilön kannalta artikkeli osoittaa muutaman kiinnostavan geneerisen piirteen, joilla on suora kytkös myös tavoitteellisuuteen. Ensinnäkin havaitut muutokset tapahtuivat silloin, kun konteksti muuttui (livekohtaaminen à virtuaalikohtaaminen). Yksilöllä siis on kyvykkyys mukauttaa käyttäytymistään tilanteen niin vaatiessa. Onko siis itseasiassa niin, että lopulta kyse on omasta halusta: jos jotain haluaa / tiedostaa, tavallisesta poikkeavia valintoja on mahdollista tehdä. Toiseksi muutosnopeuteen tarvitaan edelläkuvatun asennemuutoksen lisäksi liikettä aktivoivia voimia: Syy lähteä liikkeelle sekä tavoite, jota kohti yksilö on kulkemassa. Toisin sanoen esimerkiksi luontaisesti introvertti pystyy kehittämään omia ekstroverttipiirteitään, tai päinvastoin, ekstrovertti voi opetella vaimentamaan aktiivisuuttaan ja ottamaan välillä introverttipuolta enemmän käyttöön. Mitä tavoitteellisemmin treeni itselleen luontaista toimintatyyliä vastaan tapahtuu, sitä varmemmin myös tuloksia syntyy.

Johtamisen kannalta erilaisten toimintatyylien ja profiilien tutkailu lopulta kiteytyy kahteen näkökulmaan.

1. On ensisijaisen tärkeää se, että kukin tunnistaa oman luontaisen toimintatyylinsä. Silloin ei tarvitse ponnistella ja käyttää energiaa, vaan vahvuudet aktivoituvat huomattavasti vaivattomammin arkeen.
2. Työelämän arjessa tarvitaan aina tilannelukutaitoa, eli aina omien preferenssien mukainen toiminta ei vaan ole kokonaisuuden kannalta mielekästä. On mukautettava omaa toimintatapaa, mikäli tilanne sitä edellyttää. Mitä paremmin yksilö pystyy valitsemaan myös itselleen luontaisen tavan vastaista toimintaa, sitä enemmän avautuu yhteistyölle mahdollisuuksia.

Johtajana edellä olevat kaksi näkökulmaa haastavat oppimaan sekä itsestä että toisista. Kun on saanut kosketuksen omasta joustavuudestaan, on huomattavasti helpompi tukea myös johdettavia oivaltamaan oman luontaisen tyylin ja tarvittavien luontaiselle tyylille ”vastakkaisen” toiminnan välistä jännitettä.

Lähde:

Swart, W. & Siguaw, J. A. (2020) The Transformational Impact of Intense Virtual Teamwork Experiences on Team Member Psychometrics: An Exploratory Study, American Journal of Management, vol. 20(1), doi: 10.33423/ajm.v20i1