Mistä on muutos tehty?
Muutos on yksilöllinen kokemusperäinen asia. Meistä kukin käsittää eri asiat eri tavoin, esimerkiksi joko ”business as usual” -asioiksi tai muutokseksi.
Vanhat ajattelu- ja toimintatavat eivät enää toimi, koska toimintaympäristö muuttuu päivä päivältä entistä monimutkaisemmaksi, epäselvemmäksi ja epävarmemmaksi. On kohdattava kysymyksiä, jossa lineaarinen ajattelutapa ei enää toimi. Joko–tai -ajattelun rinnalle tarvitaan sekä–että -ajattelua ja systeemistä ulottuvuutta.
Miten olla samaan aikaan kustannustehokas ja huolehtia henkilöstön hyvinvoinnista? Entä, miten ratkaista samanaikaisesti tämän hetken businessongelmat ja ennustaa suuntaa epävarmuuden keskellä?
Valistuneissa organisaatiossa on onneksi alettu ymmärtää, että lyhyen aikavälin korjaukset eivät enää palvele tavoitteiden saavuttamista riittävän hyvin. On löydettävä tuore tasapaino ajattelun, toiminnan ja tunteiden välillä. Muutos lähtee yksilöstä – minusta ja sinusta. Miten minusta ja sinusta tulee me?
Olennaista on olla tietoinen siitä, miten reagoimme tuntemattomaan. Olennaista on myös varmistaa, että kohtaamme pelkomme aikuismaisesti. Organisaatiossa kehitys lähtee jokaisesta yksilöstä kerrallaan. Opimme vähitellen tunnistamaan ja kontrolloimaan omia tapojamme reagoida.
Kysy itseltäsi: Miten sinä kohtaat epävarmuuden? Miten suhtaudut yllättävään tuntemattomaan? Ylimielisyys ei auta, koska silloin luulet yksin tietäväsi vastauksen tai oikean ratkaisun. Yksintietäminen ei ole vastaus. Muutosten keskellä tarvitsemme yhdessä ajattelua ja oivaltamista. Menneisyys ei myöskään välttämättä kerro oikeaa vastausta, joten ei kannata antaa menneiden kokemusten määritellä liiaksi tulevaisuutta.
Mitä tapahtuisi, jos oppisin kunnioittamaan muutoksen tuomia mahdollisuuksia yhteisen toiminnan koordinoimiseksi?
Muutoksessa sinun on oltava mukautuva ja kohdattava sekä tunnistettavia että tuntemattomia tekijöitä. Organisaation muutoksessa on opittava luottamaan omaan ja toisten osaamiseen ja pysyttävä tavoitteellisessa toiminnassa. Muutoksessa suunta on tärkein. Jos jatkamme samaa kuin aikaisemminkin, niin emme toteuta muutosta. Hairahdumme toteuttamaan asioita, jotka eivät vie muutoksen tavoitteen suuntaan.
Tavoite konkretisoituu, kun tavoitepuheesta tulee säännöllistä arkea. Arkinen aherrus vaatii myös arvostavaa arviointia, jossa vahvistamme toimivia tapoja ja kehitämme yhdessä niitä tekijöitä, joita huomaamme tarpeelliseksi.
Muutoskyvykkyys siis vaatii rohkeutta päivittää omaa päätään ja tarvittaessa antaa palautetta organisaation eri toimijoille roolista riippumatta. Kannattaa pysyä avoimena kaikille kokemuksille ja laaja-alaisille näkemyksille. Asioilla on taipumus järjestäytyä, kun sille antaa mahdollisuuden. Myönteinen arvostava suhtautuminen muutoksen kaaottisuuteen on onnistumisen kulmakivi. Uskalla astua toisten varpaille ja anna anteeksi sinuun kohdistuneet väärinteot.
Muutosta voi myös verrata purjehtimiseen. Tuulen suuntaa ja veden liikkeitä on täysin mahdoton hallita. Mitä paremmin osaamme oman ”veneemme” mekanismit, sitä ketterämmin pystymme liikkumaan muutosaalloilla. Matkasta tulee ikimuistoinen – tosin ymmärrys siitä syntyy vasta myöhemmin.