Joryähky halvaannuttaa

Jos johtoryhmältä kysytään operatiiivinen vai strateginen, suurin osa johtoryhmistä haluaa olla enemmän strategisia. Siis katsoa kauas ja suunnitella kuinka sinne päästään. Se on ylevä tehtävä, se vaatii suurta viisautta eikä siihen ihan kuka tahansa pystykään. Jollei siitä strategisuudesta johtoryhmä huolehdi, niin kuka sitten? Yhtiön hallitus? (Ihanko oikeasti, heh-heh…)

Käytännössä johtoryhmillä on usein sama valitus: meillä on kokous joka viikko ja siihen varattu kolme tuntia ei koskaan riitä, kun operatiivisia asioita on niin paljon! Ne ovat tärkeitä tehtäviä, vaativat viisautta ja jämäkkyyttä. Eikä niihin ihan kuka tahansa pystykään! Jollei niistä operatiivisista asioista johtoryhmä huolehdi, niin kuka sitten? Alaiset? (Ihanko oikeasti, oh-hoh…)

Haloo, siellä alhaalla! Jos johtoryhmä haluaa päättää operatiivisista asioista, niin niitähän riittää joka viikolle loputtomasti. Joryähky tulee. Jos johtoryhmä haluaa olla strateginen, sen on kiivettävä näkötorniin pitämään kokouksensa. Silloin operatiivinen jää alas ja ylhäältä katsotaan vain kauas. Vain ylhäältä näkee kuinka yritys etenee kohti strategisia tavoitteitaan. – Ei kai sitä etenemistä tarvitse havainnoida näkötornista käsin monta kertaa kuukaudessa? Jäisikö kalenteriin aikaa valmentavaan johtajuuteen omien alaisten kanssa?
Mutta hyvä se on, että operatiivisistakin asioista päätetään pätevällä porukalla. Ainakin joistakin asioista ja varsinkin joissakin tilanteissa. Vaan kun joryähky uhkaa! Joryähkyä ehkäistään helposti, kun päätetään että kaikissa tilanteissa meillä on vain kaksi ydinkysymystä:

1. Onko meidän tartuttava tähän nyt vai tapahtuuko jotakin pahaa/jääkö jotakin hyvää tapahtumatta, jos me emme tartu? – Jos näyttää siltä että tartuttava on, niin:
2. Kenelle delegoimme päättämisen vai onko meidän todellakin itse päätettävä tästä ja jääkö päätös tekemättä, jos me emme itse päätä?

Viime kädessä ylin johto on vastuussa kaikesta, mitä yrityksessä päätetään tai jätetään päättämättä. Siksi pätevä ylin johto huolehtii siitä, että yrityksellä on selkeä strategia, jonka nojalla operatiivisia päätöksiä voidaan tehdä muilla tasoilla. Tornissa ei tule tärkeille ihmisille joryähkyä. Kunhan pää kestää… – mutta siitä seuraavassa blogissa.