Johtamiselta odotetaan sitä, että se tukisi sekä omaa ja yhteistä työhyvinvointia että yksilöllistä kehittymistä omassa työroolissa. Koetko, että sinulta odotetaan liikaa? Pystytkö enää tarjoamaan johdettavillesi sitä, mitä he sinulta tarvitsevat?
Taloustieteen nobelisti Daniel Kahneman on koonnut mielenkiintoisia havaintoja ihmisen käyttäytymisestä ja loogisen järkevästä päätöksenteosta.
Valtasyyhy on harmillinen kaiken tasoisten johtoryhmien tauti. Se esiintyy yksittäisissä johtoryhmäläisissä ja nakertaa erittäin tehokkaasti ryhmän toimintakykyä. Jos valtasyyhyyn ei puututa, ryhmä lamaantuu. Yhteistyötä ei ole mahdollista rakentaa, jos valtasyyhyn annetaan tappaa luottamuksen. Koko johtoryhmä kärsii.
”Ei minun tarvitse tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa” oli johtoryhmäläisen kommentti eräässä johtoryhmävalmennuksessa. Se pysäytti. Monessa johtoryhmässä on jäseniä, jotka ovat unohtaneet kaikkein tärkeimmän – yhteistyön merkityksen.
Yleinen ymmärrys lienee, että johtoryhmän päätarkoituksena on johtaa liiketoimintaa ja samalla kasvattaa yrityksen arvoa. Arki näyttäytyy kuitenkin kovin monimutkaiselta. Kohtaamme erilaisia johtoryhmiä viikoittain. Se mihin johtoryhmät keskittyvät vaihtelee melkoisesti.
Luovat ihmiset eivät varsinaiset tee mitään ihmeellistä – tietoisesti. He vain huomaavat jotain. Ja vähän ajan päästä näistä huomioista tulee heille itsestään selvää ja huomiot sotkeutuvat toisiinsa.
Yhteiset tavoitteet ja yhteinen työ kuulostavat sanoina. ”Kyllähän me nyt tiedetään mitä ollaan tekemässä ja osataan työmme!” Näin ovat todenneet niin monien tiimien jäsenet, ennen kuin silmät ovat avautuneet siihen todellisuuteen, että yhteistä puhetta tarvitaan.
Liiketoimintaympäristö muuttuu valtavaa vauhtia. Johtoryhmät kipuilevat monien kysymysten kanssa, kuten mikä on se suunta mihin pitäisi olla menossa juuri nyt, ja mitkä ovat ne muutokset, joihin pitäisi olla reagoimassa?
Kokemukset johtoryhmien kanssa työskentelystä ovat osoittaneet sen, mikä lopulta ylläpitää sitä, että tiimit ja johtoryhmät jumittuvat ja kehittyminen lakkaa. Jos oikein yksinkertaistaa, syy on siinä, että valitsemme olla hiljaa.
Osallistavat johtoryhmävalmennuksemme räätälöidään yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaan. Katso, kun Vesa Ristikangas ja Peter Peitsalo avaavat valmennustapaamme videolla.
Usein seuraavan vuoden suunnittelu koetaan raskaaksi jopa turhaksi prosessiksi: suurella vaivalla aikaan saatu budjetti ja vuosisuunnitelma eivät elä arjessa, tai vanhenee saman tien muutosten takia. Rullaava suunnittelu tarjoaakin joustavuutta perinteiseen budjetointiin verrattuna.
Olipa kerran myyntitiimi, jonka tavoitteet olivat hyvin mietitty. Tavoitteena oli tiettyjen tuotteiden ja palveluiden myynti kappaleet ja eurot. Kun tiimi lähti toimimaan tavoitteiden mukaisesti, lisääntyi naapuritiimissä, eli helpdeskissä, merkittävästi negatiivinen asiakaspalaute.
Executive Coachit Anna Lönnroth ja Vesa Ristikangas kertovat blogitekstissään Janinan tarinan kautta millaisia haasteita valmentavassa tiimin johtamisessa on. Mihin siirtyminen yksilöiden johtamisesta tiimin johtamiseen oikeasti vaikuttaa?
Olen huomannut, että lähes poikkeuksetta johtoryhmissä arvostetaan edelleen syvää asiantuntemusta ja nimenomaan yksittäisen johtoryhmäläisen asiantuntemusta. Onko se ongelma, vai hyve?
Olemme viimeisten vuosien aikana kuulleet paljon puhetta siitä, että tekoäly vie meiltä työpaikat. Elämme muutoksen aikaa, jossa menestyjät pystyvät valjastamaan ihmisissä olevat muutosvoimat ja innon uusien toimintatapojen kehittämiseen. Suomestakin on arvioiden mukaan kolmasosa työpaikoista katoamassa seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. Muutos on melkoinen. Mitä siis meidän tulisi nyt tehdä?
Kysytkö koskaan itseltäsi seuraavia kysymyksiä: Mikä on johtoryhmämme olemassaolon tarkoitus? Mitähän mahtaisi tapahtua, jos johtoryhmää ei olisi lainkaan? Mitä sellaista johtoryhmän jäsenet voivat saada aikaan yhdessä enemmän, mitä he eivät voisi saavuttaa kukin itsenäisesti?
Pitkä yhteinen historia oli tuonut johtoryhmän pisteeseen, jossa arkinen työ sujui mutta todelliset hankaluudet jätettiin käsittelemättä. Kun vaiettuihin ristiriitoihin vielä lisättiin selän takana puhumisen tapa, ei tuloskunnon heikentymistä juurikaan tarvinnut ihmetellä.
Kaikessa karuudessaan koronaepidemia tekee systeemisen ajattelun helpommin ymmärrettäväksi. Muutokset systeemin yhdessä osassa saattavat tuottaa massiivisia heijastusvaikutuksia sen muissa osissa. Korona on vain yksi esimerkki siitä, kuinka maailma on yksi iso systeemi, jonka osia valtiot, yritykset, tiimit ja yksilöt ovat.
Energiat olivat tyystin kateissa. Johtoryhmä sai muutamalla johtoryhmävalmentajan aktivoivalla kysymyksellä hivenen boostia käsittelyssä olleeseen asiaan. Mieltäni jäi kuitenkin kaivertamaan kysymys: Miksi yhdessätekemisen ilo oli hiipunut?
Olin hiljattain tapaamassa potentiaalista asiakasta. Johtoryhmänä he pohtivat organisaationsa ilmiöitä. Ärtymys ja muutostoive kohdistuivat erityisesti toimistokuukkeleihin ja alati chättäileviiin asiantuntijoihin, jotka eivät tuntuneet olevansa sitoutuneita työhönsä. Esimiesporras katsoi vierestä, koska fiilishän on tärkein.
