Seitsemän kuulemattomuuden syntiä
Blogit
On helppo todeta, että olen hyvä kuuntelija. Lääketieteellisesti katsottuna korvani ovat kunnossa, kuuloelimeni ovat toimivat.
Kuuntelun psykologinen taso sitä vastoin taas tuottaa kuuntelemisesta hyvin kompleksisen kokonaisuuden, josta yksinkertaisuus on kaukana. Aivot käsittelevät ääniaallot informaatioksi, jonka käsittelykyvyttömyys estää kohtaamisen ja onnistumisten rakentumisen. Kuulemattomuus saa otteen. Kuulemattomuuden kirous hellittää vaan sillä, että pysähtyy sen äärelle. On otettava vastuu itsestään ja omasta kuulemattomuudestaan.
Kuulemattomuutta on ainakin seitsemää erilaista lajia. Myös vastalääkkeet kuulemattomuudelle vaihtelevat sen myötä, mistä lajista on kyse. Jotta kuulematon voi alkaa lääkitä itseään eli löytää tilanteeseen kuuntelua vahvistavia toimia, on tunnistettava oman kuulemattomuuden ydin.
Kuulemattomuuden seitsemää eri lajia:
Kaikilla kuulemattomuuksilla on ei-toivotut vaikutukset yhteistyön rakentumiselle. Mitä laajemmin kuulemattomuuden eri muodot ovat läsnä vuorovaikutuksessa, sitä vaikeampaa yhteistyön tekeminen on.
Kuulemattomuuden kirous on kuitenkin taltutettavissa. Välttämätön ehto sille on kuulemattoman omaehtoinen kiinnostus oman kuulemattomuuden eri muodoista. Eli itsetietoisuutta ja halua pysähtyä reflektoimaan niitä liikkeitä, mitä tapahtuu omien korvien välissä. Lisäksi välttämätöntä on kiinnostus oman toiminnan eli kuulemattomuuden vaikutuksista ympärillä oleviin. Palautteen pyytämisestä se lähtee.
Seitsemän kuulemattomuuden kirousta aktivoituu rakentavaksi kuulemisosaamiseksi seuraavilla yksinkertaisilla tekemisillä:
Esimerkki kieltäjä-ohittaja -kuulemattomuudesta:
”Toinen sanoo yksinkertaisen asian, toisen päässä alkaa pyöriä epämääräinen mössö, tulkintojen ketju, jossa ensin epäillään kuultua, jonka jälkeen lähdetään tulkitsemaan mahtaako toinen tarkoittaa ”kahvin mauttomuutta” vai ”kahvin keittämistä”.
Kuuntelijan, ”mössön aktivoijan”, vastuu on pysäyttää liikkeelle lähtenyt pyörä ja palauttaa huomio alkuperäiseen viestiin pitäen seuraavan kysymyksen mielessään: ”Mitä toinen oikein sanoikaan?” Jos tunnekoukku ei vieläkään laimene, silloin ääneen sanominen voi auttaa: ”Nyt huomaan, että pääni aktivoi melkoista pyörittämistä. Kuulin sinun sanovan: ”Kahvi on tänään mautonta. Kuulinko oikein?”
On tärkeä tiedostaa se, mitä minussa tapahtuu kuuntelu-hetkellä sekä mikä vaikutus minulla on toiseen. On oleellista myös tunnustaa, että minä tarvitsen pysähtymistä ja apua oman itsereflektion läpikäymiseen. Toinen voi auttaa minua, kun kerron omista ajatuksistani ja pyydän palautetta toimintani, kuulemiseni tai kuuntelemattomuuteni vaikutuksista. Voin oikeasti muuttaa omaa kyvykkyyttäni kuunnella mitä toinen sanoo, jos hallitsen omat ajatukseni.
Kun valmennuksissa esihenkilöiden kanssa treenataan kuuntelua, yksi jos toinenkin huomaa, että kuuntelu ei olekaan helppoa. Esihenkilöt tulevat tietoiseksi kuuntelemattomuudestaan ja kyvyttömyydestään avoimeen läsnäoloon: Mitähän korvien välissä tapahtuu, kun arjen työn tiimellyksessä tehdään kamalasti autopilotilla asioita? Yleensä ei mitään uutta, sama vanha toistuu.
Oppiminen tapahtuu pysähtymällä kuuntelemaan omia ajatuksia ja toisten mielipiteitä. Mitä paremmaksi kuuntelijaksi tulet, sitä helpompi sinun on myös sanoa: ”Pahoittelut, nyt en kuullut tai ymmärtänyt. Kerrotko uudestaan.”
Kuulemisen aktivointi kannattaa. Kun kuuntelet, viestit toiselle arvostustasi ja hän alkaa kukoistamaan. Valmentajana sinun tehtäväsi on kasvattaa menestyjiä ja tähtiä, jotka loistavat. Taitavalla kuuntelijalla on tähän loistavat mahdollisuudet.
Tunnista, tunnusta ja treenaa toisenlaista tapaa toimia!
Lataa opas, jonka avulla pääset johtoryhmän toiminnan kehittämisprosessissa alkuun.