Työn ja henkilökohtaisen elämän yhteensovittaminen on yksi merkittävä stressiä aiheuttava asia. Mitä jos työn organisointi perustuisi työhyvinvointiin?
”Uusi normaali” vaatii ihmisten johtamiselle paljon enemmän aikaa ja panostusta. Vanhat johtamismallit eivät toimi, jos ja kun kolmasosa porukasta on etänä, kolmasosa livenä ja loput milloin missäkin. Esihenkilöltä vaaditaankin halua ja kykyä rakentaa malli, joka sopii omalle tiimille.
Perustehtävä etäjohtajalla on sama kuin lähijohtajallakin: johtaa toimintaa. Sama johtamistapa ei enää toimi, sillä etänä johtajan on pystyttävä hyödyntämään verkkotyöskentelyvälineitä tehokkaasti ja huolehdittava yhteistyön onnistumisesta, motivoinnista, yhteishengen luomisesta ja ylipäänsä kommunikoinnista yhtä hyvin kuin se tapahtuisi kasvotusten.
Vahva siirtyminen etätöihin on tuonut asiantuntijatyöhön ja sen eri osa-alueiden johtamiseen ainakin itselleni uusia ilmiöitä. Asiantuntijatyön johtaminen on perinteisesti omalta kohdaltani sujunut tuloksia seuraten ja johdettavien kanssa arkikeskusteluita käyden.
Monessa tiimissä tuskaillaan toimivien palaverikäytäntöjen aikaansaamiseksi. Miten saada tapaamisista mielekkäitä, tehokkaita ja vuorovaikutuksellisia, kun osa on paikalla ja osa Teamsissa? Tätä kysymystä kuulen nyt koko ajan tiimien vetäjien ja fasilitaattorien pohtivan.
Tässä podcastissä Executive Coach Peter Peitsalo puhuu etäjohtamisesta. Kuinka itseohjautuvuus liittyy etäjohtamiseen? Entä omaehtoisuus?
Halusimme tai emme, etätyöt ovat kutsuneet useaa meistä. Some on räjähtänyt etätyöhön ja virtuaaliseen fasilitointiin liittyvistä vinkeistä. Ja hyvä niin, koskaan aiemmin hyvät neuvot eivät ole olleet näin ajankohtaisia.
